Muutaman päivän maastopyöräily Viroon huhtikuun lopussa suuntautui ensimmäistä kertaa Virossa retkeilevälle sopivasti pohjoisrannikolta löytyvän Lahemaan kansallispuiston alueelle. En muista miten tuon puiston tiedot joskus talvella löysin, mutta ainakin sinne oli helppo löytää, koska matkaa Tallinnasta puiston reunaan (Viru suo) on vain ~50 km. Melkein suoraa tietä saa ajella, jollei halua matkalla katsella muita paikkoja. Jos Tallinnasta lähtisi pyörällä, niin tietysti rannikon pikkuteitä pitkin.
Meren rannalla on 10 metrin kaista jota saa vapaasti kulkea, ja rantaviivaa riittää… vinkkinä fatbike-ihmisille
Olin jo aiemmin katsellut Reisjärventietä (58) ohi ajaessa, että Lestijärvestä lähtevän Lestijoen rantaa lähtee joku polun näköinen, kohti joen alavirtaa, Sykäräisen suuntaan. Tien varressa on parkkipaikka, ja siinä hieno opastaulu. Sitä kyllä joutui katsomaan parikin kertaa ennenkuin tajusi että siinä ei mainita millään tavalla siitä vierestä joen vartta lähtevää polkua!
Taivalkoski valikoitui lähtöpaikaksi siitä syystä että sinne on helpointa päästä julkisilla, eli Oulusta bussilla. Muuten olisinkin aloittanut Hossasta itärajaa alas. Olisin mieluusti katsonut koko matkan Hossasta Suomussalmen korkeudelle (Puras), ja käynyt vaikka kuvaamassa nalleja Martinselkosessa. Puraksesta alaspäin olisi ollut lähinnä tietä Raatteelle asti, joka onkin jo nähty paikka.
Pikainen pääsiäis-retki Valkeinen-järven ympärille.Kesä vasta alkamassa, mutta ilma oli täydellinen, ja maisemat hienoja. Edes pieni lumessa tarpominen ei haitannut!
Kiireessä syntyi vain ei ihan niin hyvänlaatuinen videon pätkä. Lomilla sitten lisää Peuran polkua.. ja varmaan jotain muutakin.
Superkuu-hiihto Aurinkolatua pitkin Nivalan Pyssymäeltä alkoi ei ihan niin hilpeissä tunnelmissa kuin olisi voinut.. ilmasto kun ei oikein suosinut moisen ihme ilmiön tarkkailua. Että sattuikin lumisateinen päivä juuri tähän.. Varsinainen sade kyllä loppui jo aikaisemmin illalla, mutta taivas pysyi aikamoisten pilvimassojen peittämänä koko illan.
Lyhyesti sanottuna.. harvinaista herkkua. Täydellisen ihana kuutamo, hanget kimmeltää kilpaa tähtien kanssa. Mitä muuta vielä tarvii? Makkaratkin jäi grillaamatta kun piti heilua kameran kanssa pitkin suota.
Kuutamokuvaus-kokemuksen puuttuessa kuvissa havaittavissa pienehköä vaihtelua valotuksen kanssa.. pienikin kulman muutos kuuhun nähden, ja valon määrä muuttuu uskomattoman paljon. Mikään automaatti ei toimi pimeässä, ja kun kuvaajakin on lähes sokea, niin minkäs teet. Nykyaikaisen perusjärkkärin peruslinssissä kun ei ole edes etäisyysmerkintöjä, jotta voisi (varmemmin) hyödyntää hyperfocal distance-menetelmää.
Tarttis vissiin silti harjoitella.. ehkä ensi vuonna taas on yksi kuutamoinen yö (ja vapaata samaan aikaan) jota kuvata..
Kun ei pyörässä ole pöppölumessa toimivia läskejä alla, niin on pitänyt sitten vähän hiihdellä. Ajattelin että josko tuo Kuhankuono/Kurjenrahkan kansallispuisto avautuisi näin talvellakin.. ajamalla bussilla Tortinmäkeen, ja hiihtämällä sieltä Vajosuolle.
Päivitys 2011/02, talvisia tunnelmia auringonlaskun jälkeen.
“Laajuudeltaan eteläisen Suomen laajin asumaton erämaa-alue.”
Näin komeasti aluetta jossain mainostetaan. Ei kovin etelässä, mutta hieno alue ilmeisesti on. Ainakin järvien rannat näytti oleva vapaana mökeistä, eli rauhassa siellä saa olla. Ja vielä rauhallisempaa lienee matkalla kohti toisesta päästä pitkää reittiä löytyvää Salamajärven kansallispuistoa.
Pitihän tämäkin käydä itse toteamassa.. vaikka erinäisten netistä löytyvien vinkkien perusteella Joutsijärven retkeilyreitti ei oikein sovellu maastopolkupyöräilyyn. Kieltämättä vähän semmoista trial-meininkiähän tuo oli, lyhyiden kivojen pätkien seassa kiveltä kivelle jumppaamista.. mutta ihan hauska päivä siellä tuli kuitenkin vietettyä.
Tuli käytyä päiväretkellä ajelemassa vaellusreitti Salo – Lehmijärvi, (reitti näkyy Turun opaskartallaSalon opaskartalla), ja siitä Teijoon mitä nyt sattui löytymään. Alkumatkasta löytyy polkuja, eli haasteellisempia ajaa kuin metsätie. Jonkin matkaa menin myös tuolla mainittua Salo – Teijo – Strömma-reittiä joka menee pieniä teitä pitkin. Continue reading
Påivitys 2011/04, Kivisammal- ja Keritty-järven polku
Påivitys 2010/10, uusia merkintöjä reitillä (Tammelasta).
Påivitys 2010/09, Onkimaanjärvi.
Koko tätä isoa aluetta aluetta yhdistää Hämeen Ilvesreitti, joka on yhdistetty alueiden omista reiteistä. Eri alueiden välillä vaellusreitti on tähän saakka ollut merkattuna kulkemaan paljon pikkuteitä jne. Vielä kesken olevat uudet linjaukset vievät polut enemmän metsiin..
Kesää odotellessa piti kokeilla vieläkö tämä toimii (kaikenmoisia päivityksiä oli tullut kasapäin.. sekä varsinaiseen sivusto-koodiin, että lisäpalikoihin joita olen käyttöön ottanut). Kaikki helppoa kuin makkaran syönti. Kaikki päivittyy nappulaa klikkamalla, ei enää erillisiä latauksia ja asennuksia jonnekin jne.. mahtavaa! Kaikki näyttää toimivan hienosti.
Kävijöitä tasaisen varmasti .. ei sen takia että tämä olisi hyvä/mielenkiintoinen.. vaan tämä WordPress on helppo väline sivuston löytymisen varmistamiseen.
Kun tuota lunta nyt on niin paljon ettei polkuja paljoa näy, ja riittävästi, sitä on pitänyt sitten hiihdellä. Perinteistä. Umpihankee, sitähän tulee välillä päivittäin lisääkin.. hankee siis.
Kesäloman alkuun tavoitteena oli tutkia UKK-reitin kulkukelpoisuutta Kainuussa, Kuhmon ja Puolangan välillä. Liikkeellä olin maastopyörällä, mutta samalla siinä tuli jalan vaeltavankin mahdollisuuksia seurattua.
Minun kulkemani osuuden Kainuussa tämä satoja kilometrejä pitkä vaellusreitti on edelleen merkinnöiltään hyvä. Polku on paikoitellen lähes täysin hävinnyt, samoin pitkospuut. Reitin seuraaminen siis edelleen onnistuu, varsinkin jos on kävellen vaeltelemassa. Maastopyörällä liikkuva ei ihan joka paikassa pysty ajamalla etenemään, tai se on hyvin hidasta.
Tänne Tiilikkajärvelle en ollut ollenkaan edes menossa, mutta kun satuin oikealla hetkellä tienviitan näkemään, niin sinne sitten vaan. Matkalla oli aika huikeita mäkiä, ei olisi ollut kovin kiva ajaa pyörällä niitä.. varsinkaan ylöspäin.
Olin aika myöhään illalla liikkeellä, ja paikka olikin sopiva iltapalalle, nuotio-makkaraa. Nuotion joutui ihan itse taistelemaan kuumaksi, kun samassa päässä aluetta ei ketään muita ollut. Toisesta päästä, jossa leirintäaluekin on, kuului kyllä ääniä.
Hirveän kauhean kamala hellekausi (?) sattui kohdalle, mutta mentävä on, kun välillä saa auton käyttöön. On se niin kauhian hankalaa mennä useimpiin tämänkaltaisiin paikkoihin, jollei autoa ole käytettävissä.
Teijon retkeilyalueella käynnistä olikin jo monta vuotta. Hassua ettei paikka ennen ole oikein kolahtanut, mutta nyt tuntui tosi mukavalta paikalta?Lähdin liikkeelle alaoikealta, Punassuon alareunan parkkipaikalta. Continue reading
Lohjalta moottoritien pisimmän tunnelin “katolta” löytyvä Karnaisten korpi on yllättävän hauska paikka. Hieno alue, polut ja varustus hienosti hoidettuja. Suomen ladun keskivaikeaksi arvioima polusto on varmaan juuri sitä.
Yllättävän läheltä Turkua löytyy hieno eräreitti, joka on ikäänkuin minikuhis (Kuhankuono). Samantyyppistä metsää, suota, pitkoksia jne. Pieniä pätkiä on pitkostamatta tällä hetkellä (puhutaan kymmenistä metreistä parissa kosteammassa kohdassa). Koska koko alue on hoidettu Heikolan kyläseuran talkoovoimin, tämä on ymmärrettävää. Reitillä on hyvät merkinnät, laavut ja muut rakenteet on hyväkuntoisia.
Lyhyempi lenkki kartassa on helppo ja hyväkuntoinen, pidempi lenkki pitää sisällään parhaat suomaisemat ja nuo pitkospuutteet. Suosittelen poikkeamaan, alue on käymisen arvoinen!
Hossa – Taivalkoski retkeltä jatkoin suoraan Paljakkaan. Siellä sitten kunnon yöunien jälkeen lähdin kiertämään Paljakan ympäri. Harmitti että olin sen verran aikaisin liikkeellä, että Kotilan kyläkauppa ei ollut auki. Sitä kun ihan mielellään tukisi pieniä kyläkauppoja, ja tuollakin saa aina ihan hyvää palvelua.
Köngäskierros on lenkin nimi, js se on taas osittain UKK-reittiä. Noin 60 + km lienee pituutta, plus sivuheitot joita aina vähän tulee. Ihan kokopäivän kestävä retki tuostakin tulee, kun maisemia tulee ihailtua, ja kuvia näpsyteltyä.
Puolivahingossa eksyin Hossaan, vaikka piti (taas) mennä ajelemaan Kainuuseen UKK-reitille. Vahinkoa ei syntynyt, Hossassa on ihan kivaa neulaspolkua, harjuja ja järviä, ja jatko Kylmäluomaan ja edelleen Päätalopolkua Taivalkoskelle oli jopa oikein mukava. Hossa lienee enemmän perhelomakohde, samoin Kylmäluoma. Harjuja ja järviä. Hyvin tallattua polkua, jopa pururataa paikoitellen (liukan liioittelua..). Yksi pätkä leveätä “tietä” oli päällystetty kävyillä! Sattumalta juuri siihen laskeuduttiin pikkupolulta jyrkkää mäkeä alas..
Hiukan harmitti kun ei ollut aikaa jäädä, olisi ollut aikamoinen elämys päästä nauttimaan villistä luonnosta oikein oppaan kanssa..
Kun tuli tilaisuus loman aluksi päästä (13 päivä ja perjantai..) Paljakan maisemiin, oli pakko heti seuraavana aamuna lähteä ajamaan tämä mielessä pyörinyt pätkä UKK-reittiä. Vaikka satoikin. Continue reading
Kun olin jo aikaisemmin törmännyt juttuihin (fillari-foorumi) maastopyöräilystä Reitti-reitillä, en voinut vastustaa kiusausta, kun tuli tilaisuus käydä ajamassa osa sitä, Hämeenkankaalla. Heti netin kautta Reittiä tutkiessa kävi ilmi että siitä on jo vuosia sitten pudotettu pois pätkät Ikaalisten ja Tampereen päästä. Eli virallinen Reitti loppuu kai nykyään Vatulanharjulle. Netin kautta näkyvä kartta on ajan tasalla, mutta tilaamani paperi-kartta näyttää kyllä edelleen nuo vanhatkin osa.
Viime talven lenkki paikalliset maastot tuntevan Kuhankuono SuurMestarin kanssa jätti päälle halun nähdä aluetta lisää, kesäaikaan kun polkuja on enemmän ajettavana. Talvella kahdesta lankusta tehdyt pitkokset, vielä reippaalla raolla, ei olleet ihan mukavimpia ajettavia.. lumi kun jää lankuille, mutta putoaa raoista, aja siinä sitten kahta pyöreää lankkua pitkin Muutenhan talvi on mielettömän hienoa aikaa ajaa poluilla!
Tuli sitten kesälenkki tehtyä. Aamulla 7 ylös ja huolttikselle kahville + sämpylälle, että kone lähtee käyntiin. Lämpötila siinä 10 + C.
Loppuun lisätty päivitys 200905, Kuru – Seitseminen!
Tuli tehtyä pikainen yllätyshyökkäys Tampereen metsiin, pohjana oli osoitteesta giscover.com löytyvä Tour de ItäTampere (kiitokset Fin -76:lle). Ajoin tuo reitti pohjana noin 5 tuntia, välillä pikkuisia omia mutkia tehden. Hienoa vaihtelevaa maastoa.
Tilaisuuden (auto käytössä) tultua kävin seuraavana päivänä Seitsemisen kansallispuistossa. Tein samalla pikku kierroksen Pirkan taivalta pitkin Riuttaskorven virkistysmetsän alueelle. Koko hommassa vierähti noin 8 tuntia, tapettuja hyttysiä / muita otököitä ~296 .. ja pyöräileväähän ne kiusaavat vain kun pysähtyy juomaan / syömään / maisemia ihailemaan. Hirvittää ajatuskin että kävelisi siellä muutaman päivän / yöpyisi teltassa.. aaaarg!
Muutenhan talvi on mielettömän hienoa aikaa ajaa poluilla!
