Marttilan Korven eräreitistö

Marttilan Korven eräreitistö jakautuu periaatteessa kolmeen lenkkiin joita voi kierrellä oman maun mukaan. Tällä hetkellä, syksyllä 2017, helpoimmat polut ja vielä hyväkuntoiset pitkospuut löytyy kun lähtee Palaisten parkkipaikalta (uimaranta ja sauna kesällä) ja kiertää myötäpäivään sen lenkin. Keskimmäisellä lenkillä on helposti ohitettava märkä suo (Keidas) sekä pisimmät ja huonoimmat pitkospuut (Karhunperänrahka). Huhtaanmäen parkkipaikalta (vuokramökki ja hyppyrimäki) lähtevällä lyhyellä lenkillä on myös huonoja pitkoksia, mutta ei kovin pitkiä pätkiä joten senkin voi edelleen aika helposti kulkea.

Kartat ja info

Reitin on tehnyt ja ylläpitää Heikolan kyläseura. Sivuilta löytyy infoa ja kartat. Google näyttää reitin virallisille parkkipaikoille kun hakee ”Huhtaanmäki” tai ”Palaisen uimaranta”, Turusta alle tunti autolla. Pikkuteiden varsilla on muitakin paikkoja johon auton saa pysäköityä. Koko alueen läpihän kiertää pieni tie, joten lähtöpaikan voi vaihtaa helposti tuli sitten Marttilan (opasteet molemmille parkkipaikoille) tahi Salon (ei opasteita) suunnasta.

Reitistö on juuri sen ikäinen että pitkospuut alkaa olla häviämässä suohon. Aikaisempien käyntieni jälkeen on kuitenkin ollut aika paljon kulkijoita, polut tuntui olevan selvempiä kuin ennen.

Osan matkaa oli edellisen käyntini jälkeen laitettu uusia merkintöjä, Marttilan eräreitistö-muovinauhoja puihin, mutta niitä ei ollut aivan koko reitistöllä. Esim. ne pari hankalampaa hakkuuta oli edelleen ilman kunnon merkintöjä. Yhdelle hakkuista on putsattu polku, tehty uudet sillat ja lisätty nauhat. Toivotaan että sama tapahtuu muillekin hakkuille.

Tavallisilla vedenpitävillä vaelluskengillä pärjää kunhan hiukan katsoo mihin astuu, poislukien Keitaalla käyvä reitti, se suo on kaikkein kostein eikä siellä ole koskaan ollutkaan pitkospuita. Tosin sielläkin se kostein kohta on vain n. 30m. Siinäkin kohtaa löytyy tien varresta epävirallista parkkitilaa, joten Keitaan lenkin voi halutessaan jättää viimeiseksi. Itse olin tällä kertaa liikkeellä täyspitkillä kumisaappailla, tämän retken päätavoite oli keräillä karpaloita. Alueen isoilla hienoilla soilla noitakin pitäisi periaatteessa olla vaikka kuinka, mutta vähän laihaksi jäi saalis tällä kertaa. Silti tuli jo pimeä ennen kuin pääsin takaisin lähtöpaikkaan.

Eihän siinä mitään uutta ole että kun aamulla lähtee vähän käymään jossain, niin lopulta pimeä saapuu ennenkuin kotiin ehtii… AINA pitää olla joku valo mukana  🙂 Valoksi sekä kävelyyn, juoksuun että pyöräilyyn voi halutessaan hankkia sen 5000 lumenia/900 € maksavan tunnetun laatuvalon, mutta hyvin pärjää myös 2000 lumenia (oikeasti ehkä ~1000)/25 € maksavalla kiinalaisella joka minulla oli tällä kertaa mukana.

Reitti talvella?

Ollaan kerran käyty ajamassa tämä reitistö ensilumien aikaan. Oikein mukavaa kun maa oli jäässä, mutta kun merkinnät on (oli…) valkoisia pienellä sinisellä tekstillä, ne hävisivät kyllä jotakuinkin täysin näkyvistä kun oli huurretta ja lunta puissa. Jollen olisi reittiä tuntenut, olisi ollut todella hankala löytää oikea väylä. Noita uusia nauhoja ei silloin vielä ollut, vaikka eipä se tilannetta muuttaisi, ne ovat valkoisia  🙂

Onni & kumppanit ovat käyttäneet ilmeisesti menestyksellä merkintöjen lisäksi pieniä heijastimia Iso-Sydänmaan vaellusreitillä. Ei huono ajatus jos reitti on sellainen että sitä myös talvella käytetään, eikä se häviä latujen alle niinkuin monille reiteille käy. Tuo i-sr2014 on hieno reitti myös talvella, sitä jopa tampataan kävelykuntoon lumikengillä! Toinen hieno idea heillä!

Palainen

Kesällä täällä on käytettävissä uimaranta ja sauna. Myötäpäivään kulkien alun uusilla nauhoilla merkatun tien jälkeen alkaa polut ja suo. Täällä ei ole pitkospuita joka paikassa, ja suo on märällä kelillä paikoitellen upottava. Plus 7° asteesta huolimatta suo ja kalliot oli paikoitellen jäässä niin että joka toinen askel kantoi suollakin.

Lotikon kellari

Laavulle on kiva nousu kivikkoista kallionreunaa ylös. Alkuperäisessä kartassa reitti kiertää jostain kauempaa, mutta reittiä ei ole merkattu enkä ole sitä löytänyt. Johonkin puskaan muistaakseni pysähtyi etsintäretki. Laavun jälkeen lähtee polun alku sinnekin päin, mutta se häviää nopeasti.

Baari

Baari pysyy, tarjoilun taso vaihtelee. Ensimmäinen kuva kesäkuulta 2009 jolloin viittakin oli vielä ehjä.

Kantinmäki

Matkalla Kantinmäkeen löytyy hienoja polkuja, kalliobaanaa ja suo-ojan laidan pikku polkua. Ehdottomasti kannattaa käydä kulkemassa tämä muutaman kilometrin pistoreitti. Peuroja näkyi Tupamäellä.

Päätepisteessä on hieno suo, menkää vaikka katsomaan… paluumatka tullaan osittain eri polkua, hienon vanhan metsän kautta. Naavaa roikkuu puissa, muutama polulle kaatunut puu jne. Juuri sopivasti esteitä että kiireisempikin kulkija malttaa hidastaa ja ihailla hienoa metsää. Ensimmäinen kuva kesäkuulta 2009, silloin polulla oli enemmän pikkupuuta poikittain eikä polku ollut kovin vahva. Viitta on vuosien varrella lyhentynyt…

Pääpolulle palattua löytyy lisää peruspolkuja ja kallioilta (Rajakallio, Mopokallio) muutama hieno näköala soille.

Jos haluaa kiertää vain ensimmäisen lenkin, on aika kurvailla oikealle seuraavasta polun risteyksestä (leveä traktorin jälki). Isonkarhunkiven kautta tielle jota kuljetaan vähän matkaa. Juomakiven kohdalla voi palata polulle.

Keidas

Hienoja polkuja löytyy ennen  Keidasta ja märkää suota jossa ei ole pitkoksia. Matkalla on hypättäväksi hiukan liian leveä ja syvä oja jonka yli menevä lankku on niin mätä ettei se todennäköisesti enää kestäisi aikuisen painoa. Onneksi joku satunnainen tuntematon retkeilijä on viereiseltä hakkuulta siirtänyt pari puuta sillan viereen. Nyt siitä pystyy märillä puilla hyvin varovasti astellen ylittämään ojan. Kuva vääristää, ojan leveyden vuoksi nuo lyhyet puut on molemmista päistään melkein metrin siltalankkua alempana. Tuo oja on n. 150m ennen Keidasta (kartalla ojitettua suota mutta ihan metsäähän se nykyään on). Tämä on reitistön ainoa noin leveä oja, muista pystyy hyppäämään yli jos silta häviää.

Keitaalle saapuminen 2009. Nyt suossa näkyy vähän paremmin polun paikka. Kesäaikaan tuo puoli on Läskillä hyvin ajettavissa, mutta noilla nakeilla ei muistaakseni ollut. Näkyy että rengas on ollut märkä kesäkuussakin. Jo silloin vanha pyörä on edelleen hyvässä iskussa, ajossa tosin vain jos malttaa jättää Läskipyörän kotiin.

Keitaan jälkeisessä metsässä on lyhyesti reitin kauneimpia naulasbaanoja. Nuo kävyt pitäisi kyllä mennä siirtämään pois polulta.

Keitaan ja Onnenperänrahkan puolivälistä (tien ylityksen ja pitkän suoran polunpätkän jälkeen) löytyy ensimmäinen hakkuualue. Se ohitetaan nykyään reunaa myöden aika siististi, mutta sen jälkeen on vielä lyhyt uudempi hakkuu. Siinä on vain traktorin ura molemmin puolin esteenä kun tarkemmin katsoo. Eli kuvassa risukasan jälkeen on poikittainen syvä traktorin ura ylitettävänä, loppu on ok polkua kunnes metsän reunassa on toinen poikittainen traktorin ura. Vanhat viitoituskepit näkyy kuvassa. Moni näyttää kiertäneen tien kautta tämän ihan kauhean kohdan jossa olisi hyvä olla ne uudet nauhamerkinnät.

Pikaisen tiellä käynnin jälkeen jos kurvaa seuraavasta polun risteyksestä oikealla, tulee hyppyrimäelle jossa on alueen toinen virallinen parkkipaikka Huhtaanmäki. Matkalla sinne tavallisia polkuja ja pätkä kalliobaanaa. Pistopolku Ryyppykalliolle kannattaa käydä kävelemässä. Tällä kertaa en käynyt, mutta muistaakseni huonoa pitkosta jota tietysti kävellen pääsee.

Onnenperänrahka

Ennen laavua ja laavun jälkeen on lyhyesti huonokuntoista pitkosta. Tällä lyhyelläkin lenkillä nuo huonot pitkokset unohtuu kun pääsee suon jälkeisille poluille. Tästä läheltä löytyi vuosia sitten kuusentuoksuvalmuska. Vietiin ihan varmuuden vuoksi sienikursseja pitävälle henkilölle tunnistettavaksi ja syötäväksi.

Seuraavassa metsässä on jossain piilossa Vanhat petäjät, pari kertaa olen tainnnut yrittää niiden löytämistä vielä siinä onnistumatta. Polku alkaa ihan hyvänä, mutta sitten se hajaantuu eri suuntiin kun merkintöjä ei enää ole. Palokallion näköalapaikka kärsii puiden kasvamisesta, näköalat alkaa häviämään puiden taakse. Hieno paikka silti, ja toisen puolen puuportaitakin on korjattu sitten viime käynnin.

Polkujen ja pienen tiepätkän jälkeen tulee hakkuu jossa on kohtuullisesti näkyvä polun alku. Merkintöjäkin siellä täällä. Heti perään tuleva toinen hakkuu on hyvin putsattu ja merkitty uusilla nauhoilla. Ojien yli on uusia siltoja.

Huhtaanmäki

Se toinen parkkipaikka. Vuokramökki ja tulipaikka hyppyrimäen juurella. Reitti ei lähde täältä tietä pitkin alas, vaan kallioilla vähän matkaa (takaisin) Onnenparänrahkalle päin on polussa risteys.

Jälleen tulee uusi hankalampi hakkuu. Polku on kulkenut tästä suoraan yli, mutta nyt se ei oikein onnistu. Tämä lyhyt hakkuu on aika järkyttävää kyntöpeltoa ja risukasaa. Tällä kertaa kiersin oikealta pellon reunan läheltä, mutta kamalaa oli sielläkin. Taustalla vasemmalla näkyy syy miksi suoraan ei oikein juuri nyt pääse…

..ja sama toiselta puolelta pitkää risumuuria.

Juuri ennen Karhunperänrahkaa tulee vielä yksi lyhyt mutta ikävä hakkuu. Siinä on risukkoisen kyntöpellon lisäksi useita ojia ilman siltoja. Ojat on aikuisen yli hypittävän levyisiä, kersat pitää heittää yli  🙂  Merkintöinä on vain jonkun tuntemattoman retkeilijän sinne oksantynkiin ripustamat nauhat jotka näkyy huonosti. Ei ollenkaan virallisia viittoja tahi niitä uusia nauhoja.

Karhunperänrahka

Tämä hieno suo on reitistön hankalimpia kohtia, aika pitkä pätkä huonoa pitkosta. Kävelijä pääsee tuosta tietenkin ihan hyvin, maastopyörälijällä on jo enemmän tekemistä. Kasvillisuus on korkeata ja polku kapea, pyörän tunkkaaminen ei ole kovin mukavaa. Tällaisessa paikassa Läskipyörän leveistä renkaista on paljon apua.

Karhumäki

Kallion päältä löytyy vielä yksi laavu. Hieno kivistä rakennettu nuotiopaikka.

Juomakivi

Myös ensimmäinen lenkki kiertää tämän paikan kautta. Loppumatka on tavallista polkua, vähän kiviä ja juuria. Hienoja kalliobaanapätkiä.

Tämän reitin voit ladata GoogleDrivesta:

KML Marttilan Korven eräreitistö. Aukeaa ehkä suoraan katsottavaksi Googlen kartalla, sekä latauslinkki (52kt).