Tämä Pyhä-Häkin kansallispuisto on jännä, hyvin pieni paikka. Olisiko Suomen toiseksi pienin kansallispuisto, mutta aika hieno ja suosittu paikka. Upeita vanhoja metsiä, soita jne. Ja siellä on opas paikalla neuvomassa turistia! En tiedä missä muissa paikoissa monen ylellisyys on näinä päivinä? Minäkin luulin kuuklailleeni itseni täyteen tietoa, mutta niin vain sain monta hyvää vinkkiä, kun heti parkkipaikalle ajettuani sain seurakseni tämän ystävällisen herran.

Pitää poikkeuksellisesti laittaa kuukkeli linkki kuviin alueesta, kun kävin taas (3. kerta, luulisin) niin sateisena päivänä ettei kovin kauniita kuvia saanut aikaiseksi (niinkuin ei yleensäkään, kun olen kuitenkin vain ”usean kameran omistaja”, en valokuvaaja…). Vähän jotain vihreätä löytyi jo toukokuussa, vanhasta metsästä.

Varsinainen kansalllispuiston alue on runsaiden kävijöiden hyvin tallaamaa, leveää ja tietysti paikoitellen myös juurakkoista polkua.

Alueelta löytyy Riihinevan polku, Mastomäen polku, Kotajärven polku, Tulijärven polku, ja pidemmän matkan kulkijoille Keski-Suomen Maakuntaura Saarijärvi ja Maakuntaura Kannonkoski. Oppaan kanssa käyty keskustelu johti siihen että lähdin alkuperäisen suunnitelman (Saarijärvi) vastaisesti ajamaan Maakuntauraa Kannonkoskelle päin. Kävi ilmi että se on enemmän kuljettu suunta, joten kenties paremmin sopiva lyhyeen maastopyöräilyyn.

Tulijärven polku

Lähdin infopisteestä kiertämään vastapäivään kohti Kotajärveä. Kivojen pitkosten jälkeen tulin Kotajärven taukopaikalle, joka onkin hieno grillauspiste järven rannalla. Ei mikään nuotiokehä pusikossa, tahi pallogrilli…

Siitä jatkoin vastapäivään Tulijärven polkua, ja ihan silkkaa nirvanaahan tuo oli etelän juurakko- ja kivikkohelvetteihin tottuneelle maastopyöräilijälle! Aivan mahtavaa neulasbaanaa on tarjolla Tulijärvelle asti. Muutama myrskynkaatama puu on matkalla, mutta kuulemani mukaan kevään siivouksia ei ole vielä tehty, eli noihin tulee mahdollisesti vielä parannuksia.

Jos sieltä jatkaa toista kautta takaisin, Poika-Ahon kämpän kautta (n. 16km kierros), niin lähes yhtä hienoa polkua on sielläkin, maustettuna hyvin lyhyin teknisemmin pätkin.

Maakuntaura Kannonkoski

Tulijärveltä Kannonkoskelle päin… miten tämän nyt taas sanoisi nätisti? Oikein hienoja baanoja, tavallaan, mutta joissain kohdissa on myös aikamoista tunkkaustakin luvassa, jos sinne maastopyörällä lähtee. Kulkijoiden määrä tietysti paljon vähäisempi kuin tuolla kierroksella. Ei siis missään tapauksessa muutaman kerran vuodessa maastopyöräilyä vuokrapyörällä kokeilevalle. Mutta jo pidempään asiaa harrastanut, retkeilyhengessä liikkeellä oleva henkilö, kyllä. Mutta ei täydessä retkeilyvarustuksessa…  🙂  Kivikkoisimmilla poluilla on hienoimmat maisemat!

Pahimmat paikat voi runsaan metsätieverkoston vuoksi kiertää. Esimerkiksi tässä kohtaa voisi olla hyvä miettiä… alku näyttää hirveämmältä kuin ensimmäisen sadan metrin jälkeen, mutta ei kuitenkaan kovin nautittavaa ajettavaa. Ja sitä oikeasti tunkattavaakin siis löytyy.

Maakuntaura Saarijävi

Olen joskus muutama vuosi sitten ajellut Saarijärveltä päin tätä reittiä, mutta homma jäi kesken kun aloin eksyilemään polulta. Ehkä reittimerkinnät on nyt paremmat, tai sitten ei. Pitää joskus käydä tarkistamassa, mutta ehkä Pyhä-Häkin suunnasta tälläkin kertaa.