Kalajoen hiekat

Monta kertaa on tullut käytyä hiekoilla vuosien varrella, mutta vasta lisääntynyt läskin määrä (pyörässä) antoi mahdollisuuden saada alueesta enemmän irti. Infoa alueesta saa Kalajoen meriluontokeskuksesta.

Pikaisesti ilmakuvasta katsottuna ”yhtenäistä” hiekkarantaa olisi aika pitkälti, ehkä jopa15 km? Paikanpäällä luonnollisesti tilanne olisi toinen, koska rannan tuntumassa on aika paljon mökkejä jne. Uusi asuntomessualuekin vaikuttanee jotain rannan käyttöön.

Vuokramökki yllätti mukavasti hyvällä varustelulla (ihan kaikki mieleen tulevat kodinkoneet löytyy) ja runsailla tiloillaan. Virallinen makuupaikkamäärä 8, mutta lattialle tilaa jäisi vielä runsaasti, vaikkapa budjetilla matkustavalla suurperheelle… 🙂 Pyörillekin löytyi ”talli”.

Viereisen leirintäalueen portilta alkaa laudoista rakennettu leveä pitkospuureitti. Se jatkuu rannalla kiemurrellen aina Vihaslahden lintutornille asti, ja matkalla on useita pistoja rannalle/hotelleihin/muihin alueen palveluihin. Väylä on sen verran leveä, että polkupyörillä ajaessa eri suuntiin ajavien pyörien ohjaustankojen väliin jäisi 15-20 cm rako. Laudoilla ajamista piti kokeilla toiseen suuntaan, ja olihan se aina kiva vastaantulijoita hauskuuttaa, hyppäämällä läskin kanssa hiekalle ajamaan ohituksen ajaksi!

Kokeiltiin samaa tavallisella maasturilla, mutta eipä sillä tuollaisessa hiekassa montaa metriä päässyt. Aivan vesirajassa sen sijaan pääsee aivan hyvin tavallisellakin pyörällä, mutta ei aivan koko uimarannan matkaa. Kuvassa näkyvä pitkä dyynikin menisi luultavasti millä vain pyörällä.

Perillä lintutornin vieressä on kota. Siitä eteenpäin voi jatkaa joko metsän puolella takaisinpäin virallista reittiä, eli pääosin tylsiä hiihtolatujen pohjia (leveys ~10m), tai ihan omille retkille pikkutietä kohti Kalajoen suistoaluetta.

Kota ja torni kuvan kartan ylimmässä kohdassa.

Jatkoreitin voi katsoa vaikka retkikartalta.

Retkikartalla voi nykyään myös tehdä reitin (klikkaa Mittaa etäisyys), ja tallentaa reitin gpx-muodossa vaikka kännykän gps-ohjelmaan. Jollei tuo gpx toimi (jotain outoa siinä on?), niin konvertoi se gpsvisualizer-palvelun kautta gpx/kml tms.

Pikkulahden ja Vihaslahden välistä pääsee pikku sillan kautta eteenpäin. Vihaspauha jäi käymättä, sillä minähän aina tottelen kaikkia kieltomerkkejä, ja sinne kiellettiin menemästä. Kurvailin sitten Letonnokkaan päin teitä pitkin. Letonnokka on osa Kalajokisuun luonnonsuojelualuetta, ja kulkeminen siellä on kiellettyä 1.5-10.8 (valtava määrä lintuja pesii siellä). Tosin siihen on infokyltissä lievennys, jonka mukaan 10 m rantaviivasta saa silloinkin kulkea. Lintutornin parkkipaikalta vie myös polku rannalle.

Hienoa hiekkarantaa ja paljon rantaniittyä linnuille. Kartta näyttää aika paljon enemmän rantaviivaa kuin on paikan päällä mahdollista kulkea. Olisi ollut vaihteleva matka vettä välissä. Jos vesi olisi ollut lämmintä, olisin kyllä kokeillut josko läski kulkisi vedessäkin.

Vesiesteitä tulee myös ennen Kalajokea, ja aivan sinne asti ei siis pääse kuivin jaloin.

Pakko taas mainostaa yhtä ruokapaikkaa, oli nimittäin aivan mahtava tämä Sandy Kelt. Irkkubaari, hieno paikka, mukava henkilökunta, ihan hyvää ruokaa! Olen jo ehtinyt kehumaan Pihvitupaa, joka sitten tarjoaa varmaan myös vielä miehekkäämpiä pihvejä. Molemmissä on myös kasvisvaihtoehtoja.

Siiponjoen luontopolku

Kartalla Siiponjoen luontopolku, Noin 20 km hienoja mäntykankaita, järviä ja useita taukopaikkoja!

! Poistin tuon käytöstä kun se pilaa sivuston SEOn. Raskas ladata… !

Neulasbaanoja ennen ja jälkeen Siiponjoen. Paluumatka on isompaa ja helpompaa väylää. Reitin erinomaisen hieno viitoitus on tehty myötäpäivään kiertämiseen. Toiseen suuntaan jos haluaa kiertää, saa risteyksissä olla vähän tarkempana. Hämäyksen vuoksi alueella on muitakin teitä/polkuja.

Suurimman osan matkaa reitti on helppoa neulasbaanaa, välillä leveää, välillä kapeaa. Lyhyitä pätkiä on hiukan teknisempää polkua. Osa pitkoksista on tehty kapeista lankuista, ja raot on sopivasti leveitä tavalliselle maasturille. Kannattaa ajaa vain yhtä lankkua…