Suomun kalavedet, Suodenniemi
Otsikosta huolimatta pysytään edelleen retkeilyssä, ja maastopyörän päältä katsellaan maailmaa.
Sastamalasta löytyy Suomun kalavedet, Ritajärven luonnonsuojelualue (oli aikaisemmin Hornion ulkoilualue), Kuosman kiäppi ja Otamus. Sastamalan matkailusivuilla on lisätietoa. Kiikoisten sivut on hävinneet.
Kisulan luonto ja patikkareitti, Suodenniemen reitti
Yksi parkkipaikka löytyi kätevästi näkötornin kohdalta, ja sieltä onkin hyvä aloittaa kierros. Mäkeä ylös, ja muutamat portaat myöhemmin näkymät hienon näkötornin päältä ovat jo lähes yhtä upeat kuin Tammelan Kaukolanharjun näkötornista. Omaa jorinaa siitä alueesta löytyy vanhoista tarinoista.
Suomun kalavedet
Suodenniemellä on kalamiesten keskuudessa tunnettu järvialue, ja kalaa niihin on istutettu Suomun kalamiesten toimesta. Sopivaa korvausta vastaan saa siis mennä kalastamaan. Pienten järvien rannoilla onkin aikamoinen määrä laitureita, osa jo suohon uponneita, osa uusittuja. Arkipäivän aamunakin oli paikalla muutama henkilö. Kuvan järvi Kaituri.
Maisemat on upeita, ja polut näkötornin puoleisessa osassa reitistöä on paljon kuljettuja, eli maastopyörällä pääsee hyvin ajamaan. Pakolliset ”pitkokset” ja järvenrannan juurakot tietysti löytyy.
Kuva Onkijärvi.
Virallinen reitti ei tosin mene noin kauas Onkijärven rantaa, mutta olihan se pakko kokeilla pääseekö sieltä ympäri. Ei pääse ajamalla.
Pieni, syvällä suossa menevä polku lähti kohti läheistä metsätietä, ohi (?) Pikku-Onkijärven. Polku näkyy myös Retkikartalla, mutta se ei ollut oikein ajettavissa. Polkimet oli koko ajan polun reunoissa kiinni.
Yhdyspolku Lavian suuntaan jäi osittain katsomatta (pääosin pikkutietä), kun ilmeisesti hairahduin kartan teon jälkeen ilmestyneelle uudelle tielle, se kurvasi takaisin näkötornin paikkeille.
2023: Lavian suuntaan polusto on lähes täysin kadonnut, harvakseltaan puissa näkyy maalin jämiä.
Kartta 2023.
Näkötornilta alas, Palojärven ja Suodenjärven välistä kulkeva polku on alussa tiukkaa ala- tai ylämäkeä. Jos kulkee näkötornilta alas, ajamalla pääsee jos on taitoa ja rohkeutta… toisen suuntaan on hieno pitkä mäki metsätietä, mutta siinäkin tulee sitten kesken parhaan laskun ketjupuomi. Onneksi pari tielle kaatunutta puuta hidasti minun vauhtiani siinä kohtaa, muuten olisi voinut tulla kiire jarruttaa.
Suodenjärven jälkeen olevalle laavulle asti polku on vielä ihan ok, mutta siitä eteenpäin alkaa huononemaan pikkuhiljaa. Kuvat Ylinen Vehkajarvi.
Ylinen Vehkäjärvi kun on ohitettu, moni varmaan paikoitellen tunkkailee jo pyörää. Suosittelen kävelijöille, mutta ei kuitenkaan huonojalkaisille, on siellä sen verran hankalaa maaastoa. Tämä osuus on varmaan vähällä käytöllä. Pakollinen siirtolohkare löytyy, ja tämä kaunis maisema ehkä valaisee vähän mitä on odotettavissa myös polulta.
Perillä Alinen Vehkajärven rannalla on sitten paikka vaikka isommalle porukalle leireillä. Vain laavu ja keitokatos (?) on vapaassa käytössä, muut tilat on lukittu, mutta varmaan vuokrattavissa.
Täältä olisi tietä pitkin Kuasman Kiäpille matkaa n. 9km.
No katos! Pirulanvuorella tuli taaperona käytyä useemman kerran. Sillon, reilu neljäkymmentä vuotta takasin, siellä ei ollut muuta kuin mettää. Ja se jyrkänne. Niin ja tietysti se Pirunluola. Pikkupojalle mahdottoman jännittävä paikka. Kun isä vielä kertoi, että sieltä on yhteys Karkun Pirunvuorelle, pirun asuinpaikalle, niin pienen pojan mielenkiinto oli herätetty. Siihen aikaan en tainnut edes omistaa taskulamppua ja luolasta tuli tutkittua vain sen mitä, päivänvalolla näki. Aika ahtaaksi se meni jo silläkin matkalla. Mutta pitääpä laittaa mieleen, että on otettava ledifikkari (ja Blackborow) mukaan ja käytävä joskus poikkeamassa uudelleen.