Saunalenkki gravel: 2. Neva-Lyly – Kodesjärvi

by mtbfin2014 · 21 elokuun, 2022

Ei ole gravel-pyörää niin läskillä sitten. Aikomus ajella 4. saunan lenkki (suunnitellessa taisi löytyi jo lisää saunoja…), Pirkanmaan Kihniöstä Satakunnan kautta Etelä-Pohjanmaan puolelle Isojoen Sarvijärvelle. Matkaa tulee mutkineen reilu 200km, näillä helteillä (17-30°C) ajelen lyhyitä päiviä.

Toinen ajelu alkaa Neva-Lylyn parkista. Otin sieltä nyt kuvatkin, eilen kännyn akku loppui juuri siihen. Näköjään känny siinä vaiheessa että putoaa 50% jälkeen kuin se kuuluisa lehmän häntä, pääsen siis shoppailemaan. Tähän ei vaikuta se että hieno varavirtalähde löytyy…

Ensimmäinen kohde on Neuvostosotavankien hautausmaa. Sinne pääsee n. kilometrin polkua jossa lyhyt pitkos. Paluu onistuu myös toista kautta, metsäkoneen jälkeä/metsätietä pitkin. Helppo reitti.

Tuulenkylän kivisilta on hieno, hiukan hankala päästä katsomaan parhaasta kulmasta. Ei se maantieltä päin ole niin hieno, ihan kuin olisi pesty (liikaa aurinkoa?), toisella puolella kivillä on hienot sammaleet päällä!

Mäntykoskella on Särkikosken mylly, jossain oli että nuorten kutupaikka, en tiedä, en kuullut sen suuntaisia ääniä veden lorinalta… lyhyesti metsätietä/hienoa polkuakin.

Suomijärven ohitus pakollista asfalttia.

Kantin kylällä olisi ollut enemmänkin katsottavia paikkoja mutta jätin lopulta osan etsimättä. Koriankentän grillikota, Lentokentän laavu ja Erämaja jäi käymättä. Geokätköilijöillä on Tervamysteeri, jossain vaiheessa reittiä tutkiessa löysin sen. Siinä useampi piste tälle kylälle. Karttojen siltoja en jokaista edes päässyt katsomaan, näytti niin jonkun pihalta, eikä mitään merkintöjä mistään.

Ajelin lopulta ”käyttö omalla vastuulla”-sillan yli, metsätie/latupohjia ja lopulta takaisin hienon Jokipirtin pihalta latukäytössä olevasta sillasta Kulttuurikeskus Skantzin pihalle.

Siitä latu on kai joskus mennyt nurtsilla ja tien viertä (neljä siltaa), mutta nyt sille sillalle pääsy oli hiekan hankalaa, ranteen vahvuista puuta kasvoi reitillä toisesta suunnasta.

Skanssin aitat. Nähty.

Sitten olikin vuorossa Pohjankankaan ampuma-alue… alunperin piti mennä pohjoisempaa mutta kun täältä löytyi laavu ja pari kotaa. Kartan mukaan ampuma-alue jatkuu vielä tänne asti, sitä piti tutkia tarkemmin kun siellä on sentään ladut ja retkeilyreitti jne.. Oikeasti suljettu alue alkaa siis vasta Kauraharjuntien/Kauraharjunkankaan eteläpuolelta. Siitä etelään oli tiukat kieltomerkit. Juuri samana päivänä alkoikin pitkä harjoitus, ja vähän sieltä kuuluikin paukutusta. Tai ehkä ne oli sorsastajien ääniä, sekin hommeli alkoi tänään.

Polvenkeitaalle jäi yksi kota katsomatta mutta toinen kota löytyi. Saman tien varressa pti kartan mukaan olla laavu, en huomannut. Ehkä se oli siellä lähteellä johon oli viitta. Tuolla harjulla oli myös latu- ja retkeilyretin viittoja. Hyvää hiekkatietä, nyt sateiden jälkeen oli betonia, kuivana varmasti pehmeää, jäljistä päätellen. Ei ihan graveliä kai sitten enää.

Mäkipirtin pihalla ei mitään viittoja, piti jonkun infon mukaan olla opasteita kodalle (latureitin näköinen lähti kyllä pihalta, sinne kodalle Polvenkeitaalle?).

Satamakeidas oli yksi monista turvealueista näillä retkillä, tämäkin pusikoitunut hienoksi lintujen katselualueeksi. Laavu ja näkötorni. Korkeat puskat oli pitkät matkat hiljan kaadettu ja viety pois, nyt oli hienot näkymät vesistöön.

Katkon kylältä olin löytänyt kartalta Karvienjoen ylitävän riippusillan, kyllä söi miestä kun se olikin rikki, ”kulku kielletty” ja köysi esteenä. Olisi siitä päässsyt, lainkuuliaisena kanslaisena kiersin n. neljä kilometriä ylimääräistä, osan siitä vieläpä asfalttia. Tosin ensimmäinen suunnitelma olisikin ollut sieltä kautta, ennen armeijan alueen lisäämistä reittiin.