Pirkan Taival 2023

Pirkan Taival on monta sataa kilometriä pitkä osin jo vuosia sitten unohdettua polkua, latupohjia ja vähän metsäteitä. Ei suoraa janaa vaan matkan varrelta löytyy monia pistoja eri suuntiin. Oma vuoden 2008 painettu kartta näyttää reitin, ja se näkyy myös kaikissa OSM karttapohjaa käyttävissä kartoissa. Trailmap.fi on parhaasta päästä, sillä voi myös piirtää ja tallentaa reitin jota seurailla sitten jollain muulla karttaohjelmalla.

Tämä on vielä keskeneräinen ja pikaisesti väsätty juttu. Saattaa olla että vuosi vaihtuu ennenkuin ehdin loput Pirkan Taipaleen osuudet ajamaan uudestaan läpi, joten näillä mennään. Tampereelta lähtevät osuudet Seitsemiseen jää nyt vielä pois, samoin Helvetinjärveltä Virroille ja siitä eteenpäin. Kun hyväksyt selaimen (OpenSignal) viestit niin saat ilmoituksen kun päivitän tätä.

Pirkan Taipaleella on oma keskustelunsa (Hukattu Mahdollisuus – Pirkan Taival ja muut katoavat polut). Koko aiemmin hiukan hukassa ollut reitistö on nyt läpikäyty ja Trailmap (OSM) kartalle merkitty. Reitin kuntokin selviää sieltä.

OSM (OpenStreetMap) on käyttäjien editoima karttapohja jota monet muutkin kartat kuin Trailmap käyttää. Eli saman datan päälle tehdään oma ulkoasu. Esim. Hylly.org kartalla on OSM reittejä maastokartan päällä. Tämä kartta ladataan omaan laitteeseen eli se toimii myös ilman datayhteyttä. Monilla appseillä voi myös ladata kartalta alueen etukäteen. Joillakin appseillä voi ladata karttoja myös päällekkäin, silloin saa jokaisen kartan parhaat ominaisuudet kerralla näkyviin. Omassa maastokäytössä on ollut jo vuosia Oruxmaps jossa on aika lailla kaikki mahdolliset toiminnot (Locusmap on samanlainen).

Pirkan Taivalta (/Uraa) olen kulkenut pätkinä vuosien varrella, ja 2017 vielä Tampere-Pori retkillä (vaatisi päivitystä) jonka reitti alunperin tunnettiin Reitti Satakunta-Pirkanmaa – nimellä. Nykyään sen erinomaisen hienosti kunnostettu ja hoidettu Satakunnnan puoleinen osa (paikoitellen hyvin haastavaa kivikkoista polkua, esim. legendaarinen Joutsijärvi) on nimetty Porin Karhureitiksi. Pirkanmaan puolella kunto ja viitoitukset vaihtelee enemmän. Reitti on matkalla monessa kohtaa myös jollain muilla nimillä tunnettu, niinkuin tapana on.

Reitille aikanaan kunnolla tehtyjä hienoja viitoituksia oravakuvineen löytyy vielä paikoitellen. Vaikka eipä nämä uudet kauheasti häviä, kunnon tavarasta on tehty! Kyllä näitä katselee mieluummin kuin niitä uusia peltisiä liikennemerkkejä.

Pirkan Taipaleen polut on enimmäkseen latupohjilla olevia pikku polkuja, loput tavallista suomalaista polkua ja vähän juurakkoa/kivikkoakin. Välillä jopa hienoa neulasbaanaa, välillä kanervat peittää pienen polun. Aina kuitenkin hiukan kuoppaisia, eli mitään Yyterin, Hämeenkankaan tai Hiittenharjun kaltaista superhelppoa polkua ei paljoa ole. Syksy 2023 on ollut erikoisen märkä, normaalikesänä täällä ei ole tarvinnut kahlata juuri missään.

Parkano, Pirkan Taival, Paroonin Taival

Tällä kertaa lähdin ensin Parkanon rautatieasemalta Paroonin Taival-reitille joka on osa Pirkan Taivalta. Vähän metsätietä ja pääosin hienoja polkuja. Jossain kohta on hankalampaa polkua ja hakkuualuetta, jossain pitkokset on jäänyt pahasti suolla kasvuston alle jne. Nämä on helppo kiertää metsäteitä pitkin. Vaikka reitti on hiukan huonoa kulkea, kaikki sillat on hyvässä kunnossa. Jossain reitin alku oli hankala löytää tiesiirtymän jälkeen, suosittelen todella pitämään mukana kartan jossa reitti näkyy. Kartoista Trailmap näyttää näitä hankalampia kohtia oranssilla/punaisella joten ne voi halutessaan ohittaa.

Majoitus oli sen verran kaukana että piti autolla tehdä siirtymät. Olin suunnitellut ajavani tuon reitin ja palata takaisinpäin pohjoispuolen metsäteitä. Samalla matkalla voisin tarkistaa millaisia ovat Kuirinlahden ja Lylynnevan laavut, molemmat minulle uusia tuttavuuksia. Kuirinlahteen en kunnon polkua oikeastaan löytänyt vaikka siellä kävellen kävin, Lylynnevan laavu jäi näkenättä koska siellä oli vastassa turvealueen ja vähän muidenkin kulkukieltoja.

Reitin varrella oli sentään pari laavua ja Mikoniemessä komea tupa. Aurekoskella reitti on alunperin mennyt Ylinen-Aurekosken yli pikku siltaa, mutta ilmeisesti jo 2010 paikkeilla silta on purettu pois tehtaan tieltä tai jotain sellaista. Reitti päättyy Seitsemisen luontokeskukselle.

Parkanossa on muitakin kivoja reittejä, niitä kannattaa katsoa heidän sivuiltaan.

Seitsemisen kansallispuisto, Pirkan Taival

Seitsemisestä reitti haarautuu myös Tevaniemeen, Iso-Röyhöön ja Tampereelle päin. Se on aikaisemmin ollut pääosin ihan kelpo polkua. Jää nyt tarkistamatta. Tampereelle päin on ainakin yksi kohta jossa vanha reitti kulki talon pihalta, mutta siitä ei saa enää mennä, Trailmap näyttää nykyisen kiertoreitin, paikan päällä on tahi ei ole opastuksia.

Vanha paperikarttani 2008 ei oikein näytä (mittakaava on aika reipas…) mitä reittiä ollaan alunperin kuljettu Seitsemisen läpi, ja nyt Seitsemisen alue on niitä harvoja kansallispuistoja joissa on aika tiukat määräykset mitä tulee maastopyöräilyyn. E6 reitti ainakin on kulkenut nyt pyöriltä kiellettyä reittiä Seitsemisen läpi. Enimmäkseen metsätietä taitaa olla ne reitit joita pyörälylle sallitaan, infot löytyy Luontoon.fi kautta. Alue on tuttu vuosien takaa, silloin ei kielloista puhuttu ja polut tuli silloin kierrettyä. Siellä varmaan ensi kertaa olen nähnyt koneella putsatun polun… tai ainakin näytti siltä kun leveys oli koko ajan täsmälleen 34cm ja muutenkin oli aivan virheetöntä neulasbanaa. Ehkä nekin kohdat on nyt 2m leveitä kun kulkijoita on tullut paljon lisää.

Jatkoin tätä retkeä kansallispuiston reunalta, Liesijärven eteläpäässä olevalta sillalta, juuri uusittu muuten. On komiaa katsella sillalta jokeen jota ei kyllä muuten ylitettäisi. Tai jos tuota kaatunutta puuta pitkin painelisi läski kainalossa…

Reitti on leveämpää Liesijärven laavulle asti, siitä eteenpäin alkaa latupohjalla kulkeva pieni polku. Latupohjaa kammoksuvat voi rauhoittua… täällä kuten monasti muuallakin latupohjalla on kesäaikaan yleensä kuitenkin vain pieni polku, joskus kaksi kun monien on pakko kulkea vierekkäin. Ajokaveri Kankaanpäästä sanoisi että Sosiaalista singletrackiä.

Pienen tiepätkän jälkeen Ahvenlammen alapuolella on ensimmäinen kostea paikka… tämä kesä on ollut niin sateinen että näitä tulvapaikkoja löytyy muutama. Tavallisena kesänä tästä on päässyt ilman ongelmia, nyt pitkospuut oli osan matkaa ~30cm veden alla. Syvimmässä kohdassa hyväkuntoinen pitkos päättyy suoraan aika jyrkän kallion reunaan. Kävelijälle helppo (vastaan tulleen retkeilijän kommentti), pyörällä vaati vähän suunnittelua. Pääsin ajamalla yli vasemman kautta.

Aika paljon sateen putsaamia oransseja sieniä ja Rysäslammin laavu löytyy ennen Luoteentien ylitystä. Tien ylityksen jälkeen viitoitus näyttää kyllä latupohjalle, mutta kun vieressä on metsätie niin sitähän enemmistö on kulkenut. Latupohjaakin pääsi mutta hiukan huono oli ajaa pitkässä ruohikossa kun ei nähnyt mitä maassa on. Noin 150m päästä ollaan siirrytty tieltä latupohjalle ja alkaa hyvä polku.

Retti jatkuu hyvänä tuosta Valkeajärvelle päin. Tässä kohtaa olisi mahdollisuus katsoa reitin kauan sitten hylättyä osuutta, omalla vastuulla.

Petäjäjärven luonnonsuojelualue ja laavu, Pirkan Taival joskus

Pirkan Taipaleen poistettu haara jota edes omassa 2008 paperikartassa ei enää ole. Viitoitusta muualta tänne ei ole (?) mutta alueen sisällä polut ja vanhat maalimerkinnät näkyy kohtuullisesti. Hoitamaton reitti ja myrskynkaatamia puita riittää laavun molemmin puolin. Polku näkyy eli kulkijoita on jonkin verran ollut laavulle asti. Silta aika huonossa hapessa, notkuu ja lankut pällimmäisestä kerroksesta poikki. Alla tuntui kyllä ”jotain” tukea. Koskahan tämä haara on ollut mukana reitissä? Laavulla v. 1986 ja toiseen suuntaan viitta jossa Pirttilammi 5,5 km.

Koetin sieltäkin suunnasta laavulle maalimerkkien perässä, metsätien jälkeen taas myrskynkaatamia sen verran etten menny lapi asti. Suokin olisi varmaan ollut nyt tosi märkä.

Kuru, Pirkan Taival

Palataanpa takasin reitille. Valkeajärven jälkeen voi valita jatkaako Riuttaskorpeen/Ruovedelle vai Kuruun. Kurun keskustan kautta voi tehdä lenkin Pirkan Taivalta, ja palata takaisin reitille Helvetinjärven kansallispuiston eteläpuolelle. Tai kulkea reittiä Kuruun ja takaisin toista haaraa ja hienoja pieniä metsäteitä kuten minä tällä kertaa. Täällä reitti on taas osittain myös E6 kaukovaellusreitti ja Ruovesi-Kuru reitti.

Tästä Kuruun on hyää polkua, välillä ihan neulasbaanaa mutta hiukan epätasaista kuitenkin. Latupohjaa mutta ilman pajupuskia tai puita väylällä niinkuin täällä joka paikassa. Kanervat tukkii välillä pyörän rattaat ja ne on pakko putsata että vaihteet toimii.

Ensimmäisen tien ylityksen jälkeen kosteaksi kohdaksi Trailmapiin merkitty 250m oli nyt ihan hyvää poislukien parit lätäköt joista ei haittaa. Ehkä joku oja putsattu tai majavat muuttaneet. Ohitus tien kautta onnistuu.

Hakkuita on mutta reitti on hienosti auki, ei minkäänlaista risukkoa missään!

Täällä viitoitus on vielä hyvässä kunnossa, infotaulu tietysti tyhjä kun ei ole vuosikymmeniin (?) huollettu. Kurun päässä PirkanTaival on viitoitettu 3 eri reittiä. Asfalttitien reunaa ja upeita neulasbaanoja, keskimmäinen latupohjaa joka enimmäkseen leveää, sekä kolmas reitti Trailmapiinkin keltaisella merkittyä hienoa polkua/polkua latupohjalla.

Kurun keskustan ohitus menee asfalttia, sen jälkeen löytyy vielä monista kartoista kaksi reittivaihtoehtoa joista toinen on muutettu.

HUOM! Ylöjärvi Retkelle-kartalla löytyy maininta 2021, maanomistaja on kieltänyt reitillä kulkemisen Iso-Särkijärven kautta. Kävin katsomassa ja siellä viitoituskin on nyt korjattu. Uusi viitoitus Koivistonperäntietä pitkin.

Ruukinkosken sillan pielessä on pieni P-alue. Näsijärvireitti kulkee myös tästä. Lipas mainitsee Ruukiinkosken retkeilyalueen mutta siitä ei paljon infoa löydy. Joskus Pirkan Taival on jatkunut joen vartta Paappasenniemen kärkeen asti, mutta nyt tien toisella puolella olevaa viittaa lukuunottamatta reitti on alkuosuudelta hävinnyt (kävellen tarkistettu joku vuosi sitten). Puolimatkassa käydään hiukan poluilla Ammunteenvuoren päällä, muuten kuljetaan tietä. Perillä on kota tien varressa ennen venesatamaa, mutta se on nykyään ilmeisesti yksityinen.

Ruukiinkosken reitti kulkee padon jälkeen joen molemmin puolin. Ruukinkosken laavu löytyy. Paikoitellen sai ihan tunkatakin pyörää. Pari kapeaa mutta hyväkuntoista siltaa jotka talutin vaikka tanko jäi kyllä kaiteen yläpuolelle… sateen jäljiltä aika liukas oli. Laavulla viitta Toro, joku tiesi että se viittaa ennen Murolekoskea olevalle Torovuorelle. Tarina ei kerro mitä siellä on ollut.

Ruukinkosken jälkeen on lyhyesti hankalampia kohtia (talon ohitus ja ikävä hakkuualue) ja enemmän metsätiellä kulkemista. Ikävä hakkuukin näyttää aika hienolta auringon juuri noustessa. Ensimmäisen pakkasaamun huurteita.

Riuttaskorpi, Pirkan Taival

Valkeajärven jälkeen Luoteentien ja Virtaintien välillä on hienoa pikku polkua ilman tulvia sun muita häiriöitä. Löytyy Talvisilta, Kuttulampi ja Suutarilankoski (esteetön tie laavulle sorastettu, hieno silta kosken yli) taukopaikkoina. Haukijärvelle kannattaa pisto tehdä, rannalla kartalla lukee tulipaikka, mutta siellä on todella iso tupa jossa iso takka sisällä. Vieressä vuokrattava saunamökki. Maantieltä on viitoitus autolla sapuville. Rantapolun pitkosia uusitaan parhaillaan joten kulku voi olla hiukan hankalaa.

Haukijärven toisella rannalla on tulipaikka ja näköalapaikka jossa matala pöytä mutta vielä toimivat portaat kalliolta alas. Näkötornista on jäljellä vain viitoitus ja jalat. Hieno reitti olisi mutta pitkokset on todella huonossa kunnossa. Jalan pääsee tietysti aina mutta pyörällä on jo hankampaa.

Reitille paluun jälkeen mutkitellaan edelleen latupohjalla hienoja polkuja Virtaintien yli ja edelleen Pyydysjärven laavulle. Paikoitellen hiukan kosteita kohtia, ja tuolla laavullahan on tavallisinakin kesinä märkää mutaista suota. Ehkä kosteimmasta päästä reittiä tämä.

Karhunkosken laavun jälkeen voi jatkaa Helvetinjärven alueelle ja Virroille päin, Ruovedelle tai kohti Kurua sitä toista Kuru-haaraa.

Helvetinjärven kansallispuisto, Virrat, Pirkan Taival

Tämä osuus Virroille päin on tarkistamatta. Osan matkaa tätä en ole koskaan kulkenut. Tarttis käyrä-listalla on…

Ruovesi, Pirkan Taival

Kurun kierroksen jälkeen reitti jatkuu todella hienona Ruovedelle päin. Helppoa polkua latupohjalla, pikku mäkiä välillä niinkuin latupohjilla aina. Näköalakivi jonne en uskaltanut kiivetä, pelottavan korkea ja portaat vähän vaiheessa! Viimeinen suokohta ennen tietä ja Kivi-Kierinkajärveä oli yllättäen aivan kuiva. Kartalta katselin että kohta kahlataan.

Kivi-Kierinka järven eteläpäässä onkin sitten kunnon tulvapaikka. Keksin heti että minullahan oli niitä b-suunnitelmia…

HUOM! Normaalikesänä tämä on ihan helppo kohta.

Kiertoreittiäkin tuolle siis mietin ja kävin katsomassa järven toisesta päästä vanhan hylätyn reitin joka oli joltakin jäänyt osittan merkaamatta OSM. Nyt tiedän miksi. Viimeinen 300-400m on ihan hirveätä pusikkoa, kuoppia, risukkoa. Se on jo kansallispuiston ulkopuolella. Kartalla sinne näkyvä pilkkuviiva reitti ei edes löytynyt maastosta. Notkon pohjaan asti pääsee Valkoinen-järven tulipaikalta hyvin vaikka muutama paha myrskyn kaatama on. Sammaloitunut silta siellä pohjalla kesti vielä juuri ja juuri. Eli jollei kahlaaminen tai tämä pusikkojumppa maistu niin etelän kautta tietä pitkin tulee todella pitkä kierto.

Tutkimusmatkani vei myös Rontonnorhan kautta (Trailmapissä on siihen laitettu että kasvillisuutta, mutta ei siitä haittaa ollut. Ihan sai ajella kuin mitä tahansa hyvää polkua.) ja sieltä Ruokejärven kierrolle. Ruokejärvellä aivan unelmabaanaa, mutta siellä oli aika pitkä suopätkä ihan järvenä, ei pitkoksia. Aika upottavaa joten peruutin kun ei ollut pakko siitä päästä.

Ruovesi, Pirkan Taival, Ruovesi-Kuru – reitti

Ruovesi-Kuru – reitti kulkee täälläkin samoja väyliä kuin Pirkan Taival. Todella hienon Kotavuoren jälkeen Trailmapistäkin puuttui osuus. Ihan kelpo polkua siellä on ja nyt se näkyy myös kartalla. Yhden talon kohdassa uusi kierto pihan ohi, latu on tainnut tätä kiertoa mennäkin. Merkattua reittiä jos kulkee niin kilometrin matka puolimatkassa on aika lailla metsänpohjaa, osittain ajokelpoista. Tämä hankala osuus on molemmissa päissä hiukan piilossa. Helppo kiertoreitti latupohjaa näkyy kartalla. Ruoveden päässä ja hiihtolatujen mutkassa on viitoitus ok.

Poikkesin kahville Kukkapaikkaan. Oli mukava kokemus, sämpylä hyvä ja kahvi maistui. Pihalle ajaessa huomasin viitat ja siitä pääsikin mukavasti pikku polkua hiihtolatujen alkuun ja Pirkan Taipaleelle.

Jylhänkoski Kuru

Kosketkin kuohuu nyt kovemmin kuin kevättulvien aikaan! Videolla Jylhänkoski Kurun puolella, reilu 3km Kurusta tulevasta Pirkan Taival-reitistä, hyväkuntoista metsätietä. Koskelle kulkee tieltä kaksi polkua jotka on helppo löytää vaikka viitoituksia ei ole (tai olihan siellä toisen polun alussa jonkun saapas kepin nokassa…). Kyllä kannattaa käydä tuo pisto sinne tekemässä. Siinä matkalla on Kelkkakerhon Susitörmän kota.

Viitoitukset

Olen lukenut jossain muiden kommenteista että reitin merkinnät on kauhean huonot. Tämä voipi olla totta, mutta toisaalta haittaako se vaikka 5 km ei ole viitoitusta kun reitillä kuljetaan latupohjaa eikä sivupolkuja ole? Tai tien ylitys kuten kuvassa, samanlainen latupohja selvästikin jatkuu tien yli.

Aina pitää kuitenkin olla känny mukana oman turvallisuudenkin takia, ja sieltä kun avaa kartan niin sillä selviää näistä. Hyvät nettisivut/appsit tallentaa katsotut karttapalat, eli nettiyhteyttä ei tarvita kun kotona selaa reitin läppi (täälläkin paikoitellen verkko katkesi). Toisissa voit tallentaa halutun alueen ennen retkeä. Lentotilassa virtaa ei paljoa kulu, ja voi sen kännyn sammuttaakin (Joo tiedän, sitten some ei toimi!).