Salo – Matilda – Salo polkuja pitkin

Tarttis tehrä-listallani oli jo monta vuotta ollut maastopyöräretki Salosta Matildaan ja takaisin, Teijon retkeilyalueen läpi, ja Salon puoleinen osa Salo – Lehmijärvi retkeilyreittiä takaisin. Koko matka oli kyllä jo tuttua, mutta vain pieninä pätkinä. Kesäloman alkuun vihdoin tuli mahdolliseksi ajaa kerralla koko matka. Poikkeuksellisen kahden päivän levon jälkeen liikkeelle…

Vanhoja gps-reittejäni katsellessa arvioin ensin matkaksi 80 km, mutta lyhyimmälläkin reitillä, jonka siis nyt ajoin, matkaa tuli 87 km. Jos kaikki herkut polut matkalta olisi kerännyt, niin 100 km olisi tullut täyteen. Oikein mukava kokopäivän retki jo siinä.

Salo – Matilda

Koska tarkoitus oli välttää tiellä ajamista aina kun mahdollista, otin su aamulla hiljaiselta Salon torilta suunnan Pahkavuorelle päin. Sinne kiivetessä lämpesi jo vähän, ja alaspäin rullasi mukavasti, välillä yön sateiden kastamilla kivillä tasapainoillen. Siitä eteenpäin vajaan kymmenen kilometrin matkalla on reitin vaativin osuus. Ei niin että polut olisi huonoja, päinvastoin, mutta muutama nousu löytyy.

Hienoja maisemia ja polkuja ennen Perniöntien ylitystä:

Kun ottaa huomioon pitkää retkeä varten nautittu runsas aamupala, ja matkalla nautittu kaffe lisätuotteineen, olo ei ollut alussa ihan kevein mahdollinen… kahden tunnin päästä olisin jo ehkä ajanut ylämäetkin, mutta näin retken alussa meni osittain tunkkaamiseksi.

Seuraavaksi pakollinen tiesiirtymä ~ 2 km, siirrytään Perniöntien/52 toiselle puolelle. Seuraa 3,5 km aivan upeita polkuja, ja pienen matkaa metsätietä.

Polkuja ennen Lehmijärveä:

Hiekkatiesiirtymä Lehmijärven uimarannalle. Ennen sitä pääsee vielä nauttimaan muutaman pätkän kunnon neulasbaanaa, hiekkaharjulla kun mennään. Tätä hiekkatiesuutta voisi vähän lyhentää, mutta se tarkoittaisi motariuraa, joka on osittain niin syvää, että polkeminen on hankalaa. Ja yksi tiukka nousu rinnettä jossa hienoa hiekkaa…

Kannattaa muuten varoa (?) piiiiitkän alamäen jälkeen tulevaa Lehmijärven uimarannan parkkipaikan ketjupuomia, ketju ei ole kovin paksu, ja saattaa jäädä huomaamatta. Ainakin jos on lähes sokea, ja ajaa tukka tuulessa hulmuten ~ 40 km/h...

…video tulee kun pääsee pois mobiilista …

Aamuvarhaisella liikkeellä olemisen huono puoli on että palvelut ei pelaa, ranta on hieno mutta kioski kiinni. Matka siis jatkuu Lehmijärven rantaa,  ja sitä seuraava polku onkin hieno, mutta aivan järven toisessa päässä, juuri ennen kartallakin näkyvää Lontoontorppaa, on ilmestynyt uusi mökki. Ja “Yksityisalue/pääsy kielletty”… ilmoituksen tueksi on hakkuun tekijä vielä ripotellut puut entiselle polulle, ja kieltomerkin jälkeen kasannut niistä korkean muurin polulle. Näin saakin varmaan tehdä, omalla maallaan.

Tämä katkaisee kuitenkin ikävästi hienon pitkän reitin, kunnes joku löytää sopivan kiertotien, kierrettävä matkahan on siis ehkä 250m? Osittain läpi hakkualueen… ehkä reitti löytyisi paremmin toisesta suunnasta?

Matka jatkui pieniä hiekkateitä, samoja joita Salo – Srömma pyöräilyreitti käyttää. Matkalla vilahtaa Pajajärvi, ja oli siellä pieni polkuoikaisukin, mainiota neulasbaanaa, eikä se edes lisännyt matkaa paljoakaan 

Vähän ennen Nikkalliota pääsin taas poluille, jotka kyllä on alussa hyvinkin leveitä. Nikkalliolle en tällä kertaa kiivennyt, vaikka alastulo sieltä on aina kivaa, ja maisema hieno, eli suosittelen käymään.

Edellisenä yönä oli satanut, ja metsä oli niin märkä kuin vain voi, ja jo muutaman sadan metrin ajo kastoi totaalisesti. Myös kameran… en tiedä johtuiko kosteudesta, mutta tässä kohtaa Ferrari (n punainen Ixus) piippasi Lens error… joka lienee yksi yleisimmistä pokkareiden vioista, merkistä riippumatta. Aina yhtä ikävä. Kuvaukset oli sitten siinä tämän retken osalta. Loppu kesäloma taitaa mennä painavaa järkkäriä raahatessa…

Teijon läpi ajoin myötäpäivään, vaihtelun vuoksi. Sateen kastelemat pitkokset oli paikoitellen (Punassuo) mahdottomia ajaa, eli taas tunkkailtiin. Ei ole kovin kivaa kapeilla pitkoksilla. Huh! Päästelin lopun matkaa luontotalolle metsätietä, saldo 47 km.

Puolimatkan tauko luontotalolla

Luontotalolla pidin ainoan pidemmän tauon, nautiskelin toisen aamupalan… eli aamulla keitellyn ISON aamupuuron toinen puoli. Kyllä maistui. Ruisleivän päälle tarkoitetut keitetyt munatkin olivat saaneet uuden värin, kun mukaan tullut marjapussi oli sitten päättänyt poluilla rynkyttäessä aueta, ja aamulla pakkasesta keräilty mustikka-karpalo-tyrni pläjäys oli levinnyt eväslaatikkoon    Kahvia sain pienellä odottelulla, ja pullaakin olisin ostanut, mutta kaikki oli myyty, uusi satsi (7 kpl?) oli vasta uunissa.

Matilda – Salo

Lisää Teijon hienoja polkuja ja pitkoksia (vanha Teijo-retki löytyy linkeistä oikelta). Aurinko oli jo ehtinyt kuivattamaan aukealla olevat pitkokset, eikä ajamisessa ollut enää mitään ongelmaa pienissä kivikoissa/ juurakoissakaan. Teijon pohjoinen osa Nenustannokasta eteenpäin tuli ajettua samoilla poluilla takaisinkin. Paluumatkalla huomasin tuosta kallion päältä, aukealta lähtevän hyvännäköisen polun nuolen suuntaan… voisi olla hyvä vaihtoehto rannan kautta kiertävälle polulle.

Nikkalliolla pääsi jo ajelemaan eri polkuja kuin toiseen suuntaan. Rantapolun ajoin takaisinpäin tullessa, eikä sitä tosiaan kannatakkaan jättää ajamatta, hienoa polkua kiertelee aivan järven rannassa!

Takaisin Lehmijärvelle ajoin tietä pitkin, järven toista puolta, ettei tarvinnut uudelleen etsiä tietään hakkuulla. Nyt uimarannalla jo pelasi palvelutkin, ja kioskista löytyi patukkaa ja kahvia, vaikkei jäätelöbaari ollut vielä toiminnassa. Saunakin olisi ollut kuumana, mutta eipä uskaltanut… olisi jääänyt ajot siihen, luulen.

Lehmijärveltä Saloon ajoin virallista, edellisen käynnin jälkeen hienot uudet reittimerkinnät saanutta Salo – Lehmijärvi retkeilyreittiä (löytyy Salon opaskartasta). Aikaisemmin mahdollinen reitiltä putoaminen ei enää ole kovin helppoa, sen verran on kirkkaan punaisia merkkejä puissa, kivissä ja kannoissa.Tämä osuus on helppoja polkuja ja metsätietä. Viimeisenä ponnistuksena oli kapuaminen Uskelan kirkon mäelle. Reitti päättyy Urheilupuistoon.

Kokonaisuutena hieno retki, ja jos suinkin mahdollista, lähden joskus uusimaan saman lenkin, ehkäpä vielä  niillä lisäpoluilla höystettynä. Tori edelleen autio, mutta sai sentään kahvia ja jätskiä kioskista. Sanoisin että kyllä maistui 

Ei ihan tuleva reitti, mutta suunnilleen…