Viron pohjoisrannikkoa läskillä ajellen

Viron retket:
Viro, Lahemaan kansallispuisto
Viron pohjoisrannikkoa läskillä ajellen

Kesäloman alkaessa pitää aina heti lähteä pois kotimaisemista! Tällä kertaa olin päättänyt käydä tarkemmin katsomassa millaisia mahdollisuuksia maastopyöräilyyn olisi Viron pohjoisrannikolla, siis toisella puolella suomenlahtea. Ja siis nimenomaan rannalla, ei rannan lähellä kulkevalla tiellä, joka sekin kyllä on hieno pyöräilyreitti, mutta toisenlaisille pyörille.

Suomessa järvien ja meren rannat on enimmäkseen kulkukelvottomia, tai rakennettu täyteen mökkejä. Virossa sen sijaan rannat ovat avoimia kenen tahansa kulkea. Rannat olivat Venäjän vallan aikana kiellettyä aluetta, ja Viron itsenäistymisen jälkeen  meren rannalla on edelleen 200 metrin kaista jolle ei saa rakentaa. Lisäksi 10 metrin kaista vesirajassa on kenen tahansa kuljettavissa , vaikka se olisikin yksityisessä omistuksessa. Jokamiehen oikeudet/Freedom to roam eri maissa.

Viimevuotisen Viron retken aikana poikettiin jo hiukan rantapoluilla, samalla kun ajettiin muualla Lahemaan kansallispuistossa. Olimme kuitenkin liikkeellä jäykkäperällä/hardtail ja täysjoustolla/full suspension, eli hiekalla ajo ei ollut mahdollista.

Matka Viroon

Kun ensimmäinen lomapäivä alkaa, ja aamulla klo 5.00 kotona katsottu Viron säätiedoitus näytti sen verran sadetta rannikolle, että varasin ensimmäiselle yölle hotellin Narva-Joesuusta. Majapaikkoja on tuollakin alueella niin paljon, että viime hetken majoituskin onnistui hyvin.

Matkustin junalla Helsinkiin, ja sieltä laivalla Tallinnaan. Laivaa odotellessa ajattelin jo että olen kerrankin sataman seksikkäin läskini kanssa,,, mutta sitten muuten tyhjälle pyöräkaistalle saapui ryhmä jossa oli neljä kinneriä/velomobile ja kymmenen nojapyörää/recumbent bicycle ja seitsemän tavallista pyörää. Niille ei edes läski/Fatty pärjää

Koska olin liikkeellä kevyesti, eli en aikonut yöpyä maastossa, varasin jo etukäteen vuokra-auton Tallinnasta, ja ajoin sillä Narva-Joesuuhun. Koko rannikon ajamiseen pyörällä ei olisi mitenkään aikaa tällä kertaa (ranta ei ole kovin suora, ja matka on lyhintä tietäkin pitkin yli 200 km) joten olin päättänyt ajella autolla rannikkoa ja pyöräillä rantaa pitkin missä se on mahdollista. Samalla voisin autolla kierrellä myös kauenpana olevia nähtävyyksiä, ja niitähän löytyy kun hakee internetistä kaupunkien/kylien nimillä. Vaihtoehtona olisi ollut bussi, tai juna Narvaan. Bussilla kulkeminen toimii, mutta aikataulujen selvittäminen, ja pyörän kyytiin saaminen (pääset jos pyörä mahtuu sinne) saattaa olla haasteellista. Juna on Virossa hyvin edullinen ja pyöräystävällinen (pyörä ilmainen) vaihtoehto.

Vihdoinkin rannalla!

Kello taisi olla jo 19.00 ennenkuin Narva-Joesuun ranta oli läskin/Fatty kumien alla. Kävin ensin kirjautumassa hotelliin. Viron itäosissa on rajan läheisyydestä (ja historiasta) johtuen paljon venäjänkielistä väestöä, ja tämänkään hotellin henkilökunta ei muita kieliä puhunut, mutta homma toimi kuitenkin. Hinta oli edullinen, hotelli pieni ja erittäin siisti. Hain vielä lähikaupasta pientä purtavaa evääksi, ja sitten äkkiä rannalle!

Rannalle kun vihdoin pääsin, aloin tietysti tärkeän näköisenä säätämään kumien paineita rantahietikolle sopiviksi… mikä hetken päästä tuntui aika typerältä, kun joku pikkupoika ajeli äidiltä lainaamallaan mummiksella pitkin rantaa. Eikä hän ollut ainoa. Varsinkin vesirajan tuntumassa hiekka oli niin kantavaa, että tavallisella pyörällä pääsi aivan hyvin ajamaan. Tere!

Ehkä 500 metriä pääsin rantaa etenemään, kun alkoi satamaan kaatamalla. Siinä vaiheessa asia ei juurikaan haitannut, koska ilma oli kuitenkin lämmin, eikä tuuli ollut kovin voimakas. Oikeastaan aika mahtavaa olla lomalla, ajella yksin upealla hiekkarannalla kaukana kotoa kun sade ajoi (melkein) kaikki muut pois rannalta! Muutama ihminen jäi urheasti rannalle, ja kävivät vieläpä meressä uimassakin. Hiukan piti leikkiä videollakin, koska juuri tätä varten oli hankkinut uuden vedenpitävän kameran. Todella hienoa kun ei tarvitse pelätä sadetta, ja voi vaikka laittaa kameran clamppiin kiinni, ja pudottaa mereen parempien kuvakulmien toivossa Suomenlahti ei ole läheskään niin suolainenkaan kuin isommat vedet.

Ajelin siitä sitten Sillamäkeä  kohti niin pitkälle kuin helposti pääsin ennen pimeän tuloa.

Kun ilta alkoi hämärtymään, ajoin takaisin samoja jälkiä retkeilyreitin alkuun asti. Sitä pääsin ajamaan läheiselle tielle. Kiireessä olin unohtanut ajovalot hotelliin, joten piti vain toivoa ettei poliisi satu paikalle kun ajelen tietä pitkin hotellille. Virossakin pitäisi olla heijastimet ja valot kunnossa kun pyöräilee pimeässä. Olin toivonut että voisin mennä kuvaamaan rannalla ajelua auringon laskiessa, tai aamulla sen taas noustessa, mutta sää oli niin huono ettei se kunnolla onnistunut.

 

Isossa ravintolassa jossa söin myöhään illalla oli ruokalista kolmella kielellä, viro/venäjä/englanti, ja henkilökunta osasi myös englantia aivan riittävästi. Hienoa ruokalistaa tökkimällä löytyi sopiva annos, sienipasta, joka sitten olikin todella hyvää. Loppuilta meni siinä kaupunkiin tutustuessa, ja saatoimpa poiketa toisellakin oluella.

 

Aamupala hotellissa oli vaatimaton mutta riittävä. Ajelin sen jälkeen muutaman paikallisen nähtävyyden kautta Sillamäkeen, josta lähdin ajamaan rantaa pitkin takaisin kohti Narva-Joesuuta. Käännyin takaisin kun olin suunnilleen siinä johon olin illalla lopettanut. Samoja jälkiä takaisin Sillamäkeen, koska muuta vaihtoehtoa ei ollut. Rannikon metsät on ilmeisesti täysin luonnontilaisia, ja niistä pusikoista ei todellakaan mennä pyörälä läpi, jollei polkua ole. Jatkoin rantaa toiseen suuntaan, kohti Toilaa. Tämä ei ole kovin käytännöilinen tapa ajaa, mutta näin tällä kertaa. Seuraavalla kerralla kun tulen tänne (kesälomaan on enää 10 kk…), pitää olla huoltoauto käytössä, jotta voi ajaa minimivarustuksella rantaa niin kauan kuin jaksaa jne.

 

Retkeilyreitit on hyvin opastettuja merkitty.

Joissakin paikoissa ranta on liian kivinen/puita on kaatunut rannalle veteen asti, ettei ajaminen ole mahdollista. Joitakin alueita kiersin aikasemmiin lukemani vinkkien vuoksi, joitakin kohtia jäi katsomatta koska kiersin kaukana rannasta olevia nähtävyyksiä, eikä aika olisi riittänyt ihan joka paikan katsomiseen. Lahemaan kansallispuiston ajoin suoraan autolla läpi tällä kertaa, koska siellä käytiin viime vuonna pyöräilemässä.

Matkalle osuu muutama joen ylitys, ja sillat on joskus mielenkiintoisia. Tässä yksi parhaista, Jagala-joen silta. Tässä kohtaa kannattaa ajella myös joen rantaa sisämaahan päin, siellä on hieno Jagala-putous.

Samalla tavalla jatkoin autoilua ja rantojen ajelua. Aika loppui kesken, ja monta paikkaa jäi näkemättä. viimeisen yön vietin Tallinnassa, ja ajelin vielä siellä kaupungin lähipolkuja. Kun palautin auton lentokentälle josta sen hainkin, ja kiersin samalla Ulemiste-järven polkuja pitkin (järvestä otetaan Tallinnan juomavedet, ja se on sen vuoksi suojattu aidalla, joten kovin lähelle rantaa ei pääse).

Matkan aikana olin yötä myös vanhassa, mutta upeasti restauroidussa kartanohotellissa joita Virossa on paljon. Tällä kertaa ajoin suoraan kartanon pihaan, ja kysyin onko tilaa? Tilaa oli, ja hinta oli käsittämättömän edullinen, 49 €, ja paikkahan on upea! En tiedä vaikuttiko erinomaisesti englantia puhuviin vastaanoton tyttöihin ulkoinen olemukseni, kun takana oli pitkä ajopäivä rannalla. Pieni kulttuuriero havaittavissa taas täällä, yhdessä hotellin ravintolassa syödessä juoma loppui juuri kun sain ateria eteeni… eikä mitään tapahtunut ennenkuin nimenoman pyysin lisää juomaa.

Virossa on paljon retkeiyreittejä ja palveluita. Niistä saa hyvän kuvan Viron RMK:n viralliselta retkeilysivustolta. Vastaava sivusto Suomessa on Outdoors.fi.