Lestijärvi – Sykäräinen, Lestijoen melontareitti ja polkua

Päivitys 2012/03, hiihto myrskytuulissa Paukanevan kodalle.

Olin jo aiemmin katsellut Reisjärventietä (58) ohi ajaessa, että Lestijärvestä lähtevän Lestijoen rantaa lähtee joku polun näköinen, kohti joen alavirtaa, Sykäräisen suuntaan. Tien varressa on parkkipaikka, ja siinä hieno opastaulu. Sitä kyllä joutui katsomaan parikin kertaa ennenkuin tajusi että siinä ei mainita millään tavalla siitä vierestä joen vartta lähtevää polkua!

Kartta on painettu hiukan omituiseen kulmaan, jos sitä vertaa muihin karttoihin, tätä karttaa pitää kääntää -55 astetta (taululla on kartan vieressä kyllä nuoli joka näyttää pohjoisen…), jotta joki/reitti on samassa kulmassa kuin yleensä kartalla… hiukan hämää pientä ihmistä moinen, jos vaikka yrittää etsiä kännyn kartalta samaa kohtaa 

Taululla on pääasiassa opastusta Lestijoen melontareitille  (kanootteja jne. vuokraa ainakin Lestihunter), pienempi kartta siinä esittää Sykäräisen päässä olevaa lyhyttä vaellusreittiä. Joki on kait ~ 120 km pitkä, ja matkalla on n. 50 koskea! Kalastus on ilmeisesti myös alueella suosittua, lupia saa myös lähialueiden huoltoasemilta. Jokivarren laavut/kodat on (kaikki?) metsähallituksen huoltamia.

Lestijärvi – Jatkonkoski, kota

Lestijärven rannasta n. 3,5 km matka ensimmäiselle kodalle, joka on joen toisella puolella. Merkkaamaton reitti lähtee parkkipaikalta ihan ok polkuna. Alkumatkasta muutamia kaatuneita puita polulla, ojien pikku sillat on häviämässä. Syvien mutta kapeiden ojien yli hyppii kyllä, mutta maastopolkupyörällä ei kaikista ajamalla pääsisi. Pikku pätkiä saattaa olla aika märkää, osittain ihan suolla kun mennään, eikä pitkoksia ole tällä välillä ollenkaan. Suopätkilläkin väylä kuitenkin pääosin näkyy ihan hyvin. Välillä polku menee tosin aivan joen rantaa, niin että jos vesi enemmän nousee, polku jää ehkä suokohdissa veden alle.

Retkikartta.fi:kin löytyvä kilometrin pituinen polunpätkä, Jatkonkoski polku, tulee kodalle pikkutien varresta, josta löytyy sama opastaulu. Jokirannasta löytyy siis metsähallituksen kota, ja silta joen yli. Tosin tämä silta alkaa vetää viimeisiään, enkä tällä retkellä mennyt siitä yli lähemmin katsomaan kodan kuntoa. Kait täällä on joskus ollut hienot reitistöt, mutta ylläpito on lopetettu kauan sitten, ainakin poluston osalta? Kunhan pakkanen kovettaa suopätkät, täällä pääsee kyllä kohtuullisesti ajamaan maastopolkupyörällä!

Jatkonkoski – Raivio, laavu

Polku näyttää jatkuvan Jatkonkoskelta eteenpäinkin, mutta kunhan suo taas alkaa, polut kyllä välillä aika lailla häviää, ja märkääkin on. Kävellen tietysti pääsee aina läpi, mutta en tällä kertaa mennyt koko matkaa seuraavalle taukopaikalle, Raivioon. Matkalla on mahtavia isoja soita, joilla hurjasti karpaloita, niinkuin näyttää olevan kaikilla soilla täälläpäin!

Joen toisella puolella Jatkonneva.

Raiviossa on melojille laituri, laavu jne. Tässä kohtaa pikkutiekin menee joen yli, eli autolla pääsee laavun nurkalle. Tästä eteenpäin tulee vielä isompia soita, ehkä siellä tulee käytyä pakkasten kovetettua reitin. Kumppareilla kun ei ole kiva kävellä pidempiä matkoja. Paukanevan keskellä on pieni Kanasaari, jossa on kota. Keskellä suota, ei polkua, ei myöskään virallista kelkkareittiä sinne? Pakko joskus käydä katsomassa mikä ihme tuo oikein on, vai onko siellä edes enää mitään. Hmm… kuulostaako tämä umpihankihiihdolta? Kaksi paria ruottalaisia sotasuksia on tervattu, joten valmiita ollaan… 

Päivitys 03/2012…

Tuli hiihdeltyä Tornikoskelta kodalle. Pikkutie kesäreitin parkkipaikalle ei ollut aurattu, jotenka n. 10 kilsan hiihto eestaas. Pitkällä avosuolla iski paluumatkalla mahtava myrskytuuli! Lunta tu(r)paan!

Hieno kota, ja muuten kaikki hyvässä kunnossa, mutta… joku keittiöihminen on iskenyt pahasti. Hirveä määrä kaikenlaista keittiötavaraa, syömävälineitä, kuppia ja purnukkaa, kattiloita jne. Vanha herätyskello? Ei kovin kaunista katsottavaa. Paikka lienee kesällä melojien/kalastajien kayttämä, ja talvella kelkkailijoiden. Katsokoon peiliin joku siellä…

Talauskoski – Kalliokoski, laavuja

Hyvin kuljettavassa kunnossa on opastaulun karttaan merkattu osa reittiä välillä Talauskoski – Kalliokoski, jossa se tekee lenkin joen molempien rantojen kautta. Kalliokoskelle pääsee autolla, ja tällä kierroksella isot sillat joen yli on hyväkuntoisia, pienemmät jokeen liityvien ojien sillat… vaihtelevassa kunnossa. Pitkosiakin löytyy pieniä pätkiä, ja ne on hyväkuntoisia.

Murennuskosken laituri, pitkosta ja laavu

Kartalla reitti jatkuu vielä Hirvikoskelle asti, mutta aika paljon tietä pitkin, ja milloin poluilla, ne on jo häviämassä maastosta. Sykäräisen puoleisessa päässä reitti alkaisi hotelli/kurssikeskus Hirvikosken pihalta… tai oikeammin takapihalta, koska jos hotellin pihalle ajaa, reitistä ei näy vilaustakaan, ei mitään opastuksia. Talon takapihalle kun kiertää, hienosti hoidetun nurmikon kautta (!), niin joen rannalta löytää taas tuon hienon opaskyltin, hienon sillan joen yli… mutta siitä eteenpäin polku on hävinnyt.

Iso osa tuosta kartalle merkatustakin reitistä (maastosa ei ole merkintöjä) on pikaisen käynnin perusteella siis hävinnyt/häviämässä maastosta, mitään merkintöjä puissa tms. siellä ei taida olla ollutkaan. Huvittavaa on, että noita siistejä hienoja opaskarttoja kuitenkin on niin monessa paikassa!

Törmäsin, en tosin ihan kirjaimellisesti, toisella retkellä myös kolmeen hirveen, joita innokas hauva yritti ohjailla. Hirvet tuli lopulta muutama kymmenen metriä minusta uimalla yli joen, ja hauva perässä. Onneksi eivät kääntyneet joen rannan väylää minua kohti, vaan painelivat suoraan metsään. Olisi voinut tulla kiire… en tiedä mihin.