Kuhankuono, Vaskijärvi, Elijärvi

Viime talven lenkki paikalliset maastot tuntevan Kuhankuono SuurMestarin kanssa jätti päälle halun nähdä aluetta lisää, kesäaikaan kun polkuja on enemmän ajettavana. Talvella kahdesta lankusta tehdyt pitkokset, vielä reippaalla raolla, ei olleet ihan mukavimpia ajettavia.. lumi kun jää lankuille, mutta putoaa raoista, aja siinä sitten kahta pyöreää lankkua pitkin Muutenhan talvi on mielettömän hienoa aikaa ajaa poluilla!

Tuli sitten kesälenkki tehtyä. Aamulla 7 ylös ja huolttikselle kahville + sämpylälle, että kone lähtee käyntiin. Lämpötila siinä 10 + C.

Talvella lähdimme Kuhankuonolta liikkeelle, ja tämän yhden käynnin perusteella siellä olisi talvella ajokuntoista Kuhankuonon alapuolella lenkin tekevä osuus, polku Lakjärvelle, ja sieltä Rantapihan kautta takaisin Kuhankuonolle. Tällä kertaa meninkin aluelle Rusko – Vahto – Valpperi suunnasta, eli lähtöpaikkana oli Rantapiha. Tuo talvilenkkikin piti ajaa uudestaan, mutta se jäi seuraavaan kertaan. Lataa reitti-tiedosto eri muodoissa täältä.

Alku oli lupaava.. edellisen päivän sateista/aamukasteesta kun oli jäänyt kosteutta ruohikkoon/puskiin, ja kiviin/juuriin/pitkospuihin semmoinen kiva “ihan pikkuisen liukas” pinta Jo muutaman sadan metrin ajon jälkeen kengät ja paita aika märkiä, kun oli semmoista ruohikkoa/pusikkoa. Pitkä paita tosin menikin reppuun heti kun aurinko alkoi lämmittää.

Onneksi tuo liukkauskin tuli huomattua heti kolmannen juuren ylityksessä (harvoin olen niin nopeasti maastoutunut..), sen jälkeen osasin olla varovainen pari ekaa tuntia, ja sitten lämpö jo kuivasikin pahimman liukkauden pois.

Lähdin Rantapihasta polkua ylös ja vasemmalle, suuntana ensin Lakjärvi, jossa talvellakin käytiin. Kiva pikku järvi, jonka rannalta löytyy tulentekopaikka, laavu jne. Polku/tie sinne on helppoa, ja maisemat kivoja.

Seuraava aika pitkä pätkä olikin metsätietä, tällä alueella on valitettavasti kohtia joissa metsässä ei ole polkuja, pitää vaan ajella pikkuteitä pitkin. Vasta Hiertensuunkulman jälkeen, Mynämäki – Yläne tien ylityksen ja pikkutiellä ajelun jälkeen löytyi taas polkua, joka oli Pyhän Henrikin tie. Polun merkitsemiseen käytetään kyllä hassunnäköisiä kuvia..

Pyhän Henrikin tie jatkuu Vaskijärven rannalla Elijärvelle päin, mutta käännyin ennen Vaskijärveä vasemmalle, kohti Kajavajärveä. Metsätietä ajellaan täälläkin polkujen välillä. Välillä “tie” tosin saattaa olla kuin kaksi polkua joiden välissä on korkea ruohikko.

Vaskijärven luonnonpuiston alueella on kielletty polun ulkopuolella liikkuminen, telttailu, tulenteko jne. Alue on kuitenkin aika pieni, ja seuraavaan tulentekopaikkaan ei ole pitkää matkaa.

Kajavajärvellä tein ohi menevän polun sijasta pikku mutkan, huristellen pitkospuita pitkin, että näin millainen järvi on. Ja nätti oli.

Siellä sitten yllätyksekseni törmäsin tietyöhön.. karjut oli laittamassa uusia pitkospuita, ja hienoa tuleekin! Tietyöstä huolimatta pitkokset oli ajokelpoisia, pikku pätkää lukuunottamatta, mutta senkin pääsi kuivin jaloin asennusta odottavia puita pitkin.

Polut on tuollakin ihan mukavia, missä metsän puolella ajetaan.

Pitkoksia on Vaskijärven alueella aika paljon, Valastensuon kohdalla hyvinkin pitkiä pätkiä kerrallaan, paljon yksilankkuista, mutta aika leveää.

Viimeinen osuus ennen Elijärveä on taas hienoa polkua metsässä ja pikku kallioilla. Ansaittu välipalatuokio järven rannalla. Tavallinen leipä lisukkeineen on kumman hyvää pikku ajelun jälkeen.. kun vielä jälkkäriksi saa edellisen päivänä torilta ostettua uutta mansikkaa

Ilmeisesti täällä on veneillä ajeltu jo kauemminkin..

Tauon jälkeen ajo jatkuu Vaskijärven reunaa, Pyhän Henrikin tietä takaisinpäin.

Kuva ei riitä kertomaan.. Vaskijärven alue on nimittäin tosi nättiä.

Tie- ja polku-ajelun jälkeen olenkin taas isolla tiellä jonka ylitin menomatkalla. Taaskaan ei ole vaihtoehtoja, pitää vaan ajaa maantietä Särkijärvi – Mynäjärvi suuntaan. Mynäjärven rannalla käynnin jälkeen ajan viittojen näyttämään suuntaan Lakjärveä kohti. Reitin alku on metsätraktorin runnomaa, mutta aika pian tulee ihan ajettavaa..

..polkua. Huomaa puskissa olevat polunmerkit Polku on ehkä joku uudehko pätkä, ainakin aika vähän käytetty, ja loppuu pian. Loppumatka menee pikkutiellä kurvaillessa.

Lakjäveltä palaan osittain toista reittiä Rantapihalle. Täällä onkin taas perinteisempää neulaspolkua, kalliota, ja jopa pikkuisen kivikkoa/juurakkoa..

Mukava päiväretki, ei kikkailua eikä vaativaa ajoakaan, mutta outo alue ja maisemat on aina vaihtelua. Omien kotimetsien sijalle suositeltava käyntikohde!