Tiilikkajärven kansallispuisto

Tänne Tiilikkajärvelle en ollut ollenkaan edes menossa, mutta kun satuin oikealla hetkellä tienviitan näkemään, niin sinne sitten vaan. Matkalla oli aika huikeita mäkiä, ei olisi ollut kovin kiva ajaa pyörällä niitä.. varsinkaan ylöspäin.

Olin aika myöhään illalla liikkeellä, ja paikka olikin sopiva iltapalalle, nuotio-makkaraa. Nuotion joutui ihan itse taistelemaan kuumaksi, kun samassa päässä aluetta ei ketään muita ollut. Toisesta päästä, jossa leirintäaluekin on, kuului kyllä ääniä.

Otin siinä tulenteon ohessa muutaman iltakuvan. Auringon lasku, ja sen jälkeen tullut sumu oli aika hienoa, mutta paremmalla kameralla siitä saisi enemmän irti. Makkara oli hyvää, ja sitä oli riittävästi..

Aamulla olin reippaana ylhäällä jo 7 aikaan. Ei muuta kuin pyörän päälle ja matkaan.Ajattelin ajella ensin lyhyemmän harjuniemen, tulla takaisin ja jatkaa oikeaa laitaa toiseen päähän. sieltä sitten toinen harju..

Helppoa ja hienoa polkua siellä pääasiassa on, toiseen päähän kiertäessä vähän tavallista metsäpolkuakin. Matkalla löytyy hienoja pieniä uimarantoja aina vaan lisää. Tässä vaiheessa lomaa alkoi olla jo hiukan tahmea olo, ja oli pakko uhrautua ja käydä uimassa, aamulla 7.30 aikoihin kuului vaimea molskis.. eipä näkynyt ketään missään, niin ettei tarvinnut murehtia uimahousuista.. eli sitä oikeata kesäloman fiilistä.

Ihan kannatti viettää yksi yö tuolla, ja ajella yksi päivä hienoja polkuja ja pitkoksia pitkin. Pitkät harjuniemet melkein yhdistyy, mutta ei ihan. Kilometrejä kertyy kun ajaa molemmat harjut loppuun asti, ja palaa takaisin, kiertääkseen rannan kautta toiselle harjuniemelle.

Kuvat kertoo lisää paikan luonteesta.