Pirkan taival, Seitseminen, Riuttaskorpi,Kuru

Loppuun lisätty päivitys 201006, Kuru – Ruovesi!

Loppuun lisätty päivitys 200905, Kuru – Seitseminen!

Tuli tehtyä pikainen yllätyshyökkäys Tampereen metsiin, pohjana oli osoitteesta giscover.com löytyvä Tour de ItäTampere (kiitokset Fin -76:lle). Ajoin tuo reitti pohjana noin 5 tuntia, välillä pikkuisia omia mutkia tehden. Hienoa vaihtelevaa maastoa.

Tilaisuuden (auto käytössä) tultua kävin seuraavana päivänä Seitsemisen kansallispuistossa. Tein samalla pikku kierroksen Pirkan taivalta pitkin Riuttaskorven virkistysmetsän alueelle. Koko hommassa vierähti noin 8 tuntia, tapettuja hyttysiä / muita otököitä ~296 .. ja pyöräileväähän ne kiusaavat vain kun pysähtyy juomaan / syömään / maisemia ihailemaan. Hirvittää ajatuskin että kävelisi siellä muutaman päivän / yöpyisi teltassa.. aaaarg!

Seitseminen

Alkuperäinen ajatus oli ajaa auto parkiiin Seitsemisen “keskelle”, Pitkäjärven rannalle, ja ajaa Seitseminen ympäri, siirtää autoa, ja ajaa erikseen Riuttaskorpi. Toisin kävi, mutta hyvä niin. Kartassa on lopulta ajettu reitti. Reittien viitoitukset on todella hyviä. Alueen kartan kanssa pääsisi erinomaisesti juuri haluamian reittejä.

Lataa reitti-tiedosto eri muodoissa täältä, tosin vähän puutteellinen, teknisten ongelmien vuoksi..

Tampereelta Kuruun, ja sieltä Parkanoon päin. Auto Pitkäjärven alueella olevalle parkipaikalle, ja ajomatkalle tarpeelliset kamat reppuun..

..joka on vain kaksi viikkoa vanha, isompi kuin aikaisempi että riittää pidemmässä ajossa, mutta jo edellisenä päivänä Tampereella revennyt. Onneksi pakollisiin matkatarvikkeisiin kuuluu nykyään myös takiaisnauhaa (sen kuuluisan teipin lisäksi).. sillä sai kätsästi korjattua ongelman, ja mahdollinen korjauksen peruutus/uudelleenpakkaus on tehtävissä helpommin kuin teipillä.

Lähdin ajamaan alaspäin, Multiharjulle päin. Alku melkein masensi, kun polku oli niin (liian) hyvää, keskellä metsää polkua paikattu sepelillä (!) ihan vaan ettei ole pahoja monttuja? Huh!

Aika pian polku onneksi kuitenkin muuttui normaaliksi poluksi, tosin erittäin hyväkuntoiseksi..

..josta tuli mieleen että onkohan siellä käytössä poluntekokone jolla tehdään uutta polkua? Niin tasaista ja siistiä polku oli. Perässä on vielä tainnut tulla Virallinen Neulaspartio, ja tiputellut siistin neulaskerroksen polulle!

Sinänsä ihan kiva, että polku on hyvää, kun koko matkan tarkoituskin on katsella maisemia ja nauttia luonnosta, ei ajaa kovaa eikä kikkailla muutenkaan (no joo, vielä..). Polku oli niin helppoa ajettavaa, että tuli sitten siinä kurvaillessa mieleen että vetäisempä saman tien sen Riuttaskorven lenkin. Jäisi pois turha autolla ajelu.

Siinä vaiheessa kun saavuin Liesijärven alapäähän, välillä vaihtelevaakin polkua ajettuani, homma oli selvä, matka jatkuu samalla vauhdilla Riuttaskorpeen. Samalla tulee nähtyä vähän pidempi matka Pirkan taival-reittiä. Oli mielessä kysymys polun kunnosta / reitin merkinnöistä metsässä jne, kun se ei varmaan niin kovin aktiivisessa käytössä ole..

Liesijärvellä, niinkuin joka paikassa Seitsemisessä, kaikki viitoitukset ja taukopaikat on erinomaisessa kunnossa!

Huoli Pirkan taipaleen merkinnöistä oli turha. Polun kunto tosin vaihtelee aika paljon, leveätä baanaa periaatteessa, ilmeisesti talvisten hiihtolatujen takia, mutta varsinainen polku häviää välillä ruohoihin / kanervikkoon / kivikkoihin. Kohtuullisen raskasta ajettavaa, jos vertaa noihin neulaspoluihin.

Muutamassa paikassa kosteaa (kerrallaan muutama kymmenen metriä), mutta kun minä en sen vuoksi joutunut taluttamaan, tuskin kukaan muukaan (aikaisemmin keväällä varmaan tosi märkää). Muutama mäki tuli kyllä käveltyä ylös. Oli hupaisaa lukea varoitustauluja jossa luki vaikka..

Paha lasku.
Varo vastaantulijoita.
Pituus n. 260 metriä.

Hiukan hirvitti kun ajattelin että olen tulossa samaa reittiä takaisin.. 260 metriä ylämäkeen.

Kylteissä on jopa etäisyyksiä seuraaviin etappeihin.

Rysälammille piipahdin katsomaan, vaikka reitti sen ohittaakin. Älkää tehkö kuten minä.. eli ei kannata ajaa laavu / taukopaikalta järven rantaa seuraten, kuvasta oikealle, sieltä nimittäin tulee kesämökki vastaan.

Minä kuitenkin menin, kun jotenkin katsoin että polku jatkuu sinne.. kait sieltä reitille pääsee? Hämmästys oli molemminpuolinen, kun pöllähdin puskasta suoraan pikku mökin pihalle. Onneksi olivat mukavia ihmisia, lähinnä päivittelivät että miksi ihmeessä minä sinne metsään olen pyörällä mennyt Perheen pikkupoika opasti minut takaisin kartalle.

Oikeasti olisi pitänyt ajaa taukopaikalta takaisin tielle josta tulin, ja heti seuraavasta vasemmalle, pikku matka ja polku jatkuu taas oikealle.

Riuttaskorpi

Nyt alkoi jo Riuttaskorpi lähestyä. Talvisillasta pääsee joen yli. Tuli hiukan ylimääräistä, kun ovelana seurasin “latupohjaa”, enkä mennyt heti tuolle sillalle, vaikka viitoitus niin neuvoi. Latupohja loppui saman joen rantaan, muutama sata metriä eteenpäin.. josta tietysti talvella mennään jäätä pitkin joen yli. Vaan eipäs mentykään kesällä..

Reittini kulki Riuttaskorven alueen alaosaan. Pienen matkaa pikkutietä (erosin reitiltä Kuttulammilla, koska se jatkoi siitä tietä pitkin ylös, sen sijaan menin suoraan pikku polkua, kunnes tulin tuolle toiselle tielle). Reitti oli hieno, ajelin korkean kankaan päällä pikkuista hiekkatietä, jossa ruoho kasvaa ajourien välissä.

Jouduin vähän etsimään mistä löydän taas sen polun joka johtaa Haukijärvelle. Lopulta löysinkin sen risteävän pikkutien alkupäässä olevan hiekkakentän reunasta. Ei sitten yhtään näkynyt tielle, vasta kun ajelin hiekkakentän poikki metsän reunan, polku alkoi näkyä. Lopulta metsän puolella oli toinenkin polku, joka ilmeisesti meni sinne missä olin tietä ajellut, ei vaan ollut löytynyt. Oikeastaan oli kyllä tiedossa tuo ongelma, koska olin jo kotona katsonut että polku päättyy hassusti keskelle metsää..

Täälläkin on paikoitellen täydellistä pikku neulaspolkua.

Lopulta alkaa näyttää todelliselta metsältä..

.. ja tietty pakolliset pitkospuut löytyy.

Erinäisten kilometrien jälkeen olen vihdoikin Haukijärvellä. Lähden kiertämään järveä myötäpäivään. Pikku yllätys on että järven rantaa menevästä polusta yli puolet on pitkospuuta!

Hienolle näköalapaikalle päästessä sai nähdä minne on menossa. Kuvassa oleva järvi pitäisi kiertää pikku polkua / pitkospuuta pitkin. Kerta kaikkiaan ubbeeta! Suunnilleen puolivälissä matkaa pitkospuut väheni, kun polku siirtyi kauemmaksi järvestä.

Takaisin Seitsemiseen, jatkamaan sen polkujen ajamista, ajoin lopulta pikkutietä pitkin, en viitsinyt ajaa samaa polkua toiseen suuntaan (mielessä ne pitkät laskut..), ja aikaakin näytti menneen jo aika lailla. Josain vaiheessa jo melkein kadutti moinen valinta, kun pitkän matkaaa tie oli uuden hienon sorapinnan peittämä, ei kovin kivaa ajettava. Onneksi se loppui, ja tuli mukavampaa kovapohjaista pikkutietä.

Kuru – Parkano tieltä käännyin Liesijärven alapäähän menevälle pikkutielle. Siitä päädyin taas Pirkan taipaleelle (Ahvenlammi), jota olin jo mennyt Riuttaskorpeen päin. Jatkoin takaisin Seitsemiseen, ja suoraan alueen läpi (osan matkaa Pirkan taival-reittiä), ei alakautta josta olin jo tullut.

Lopulta päädyin Koveron perinnetilalle. Hiljaista mutta hienoa. Pihan läpi ja tielle vasemmale, oikealle, ja taas ollaan polulla.

Koveron jälkeen alkoi siistiä harjua, huippukuntoista polkua ja pikkuista juurakkoa. Aikaa oli jo mennyt melkein 7 tuntia, mutta viimeiset eväät oli vähän aikaa sitten nautittu, ja niiden vaikutus oli että en voinut vastustaa kiusausta päästellä vähän lujempaa, kun näin ubbeeta baanaa oli edessä

Onneksi ihan koko 7,5 kilometriä Seitsemisen luontokeskukseen ei ollut tuollaista, vaan vaihtelevaa, mutta kivaa ajettavaa. Pikku mäkeä ylös alas jne. Pitkospuut lähinnä luontokeskusta oli selvästi huonoimmassa kunnossa, luultavasti vanhimpia, osa jo kulunut / lahonnut kapeaksi. Kohtuullisen leveä 2,3 tuumainen meni sujuvasti rakoihin.. huomasin pari kertaa, kun ajo ei enää 8:lla tunnilla ollut aivan täsmällistä. Kerran valitsin kahdesta sen väärän pitkoksen, sen joka alkoi pikku hiljaa toisen pään lähestyessä hävitä..

Maisemiakin piti kyllä pysähdellä katsomaan, ja antaa hyttysille mahdollisuus.. jota ne kyllä käyttivätkin runsain joukoin.

Juuri ennen Seitsemisen luontokeskusta oli naruin suljettu lyhyt reitti, koska siellä pikkuisiaan vahtiva viirupöllö kuulemma on hiukkasen agressiivinen. Voipi lähteä silmät päästä jos alkaa hänen pikkuisiaan häiritsemään

Luontokeskuksen vieressä Ahvenlammi.

Viimeinen polku takaisin autolle tuli ajettua järven reunaa (luontokeskukselta heti alas jyrkkä mäki järven rantaan), hieno suopätkä ja pitkospuita löytyy taas aika paljon. Ihan kiva oli jo nähdä viitta jossa olisi voinut lukea vaikka “Artzin lainaauto, jossa kylmälaukussa leipää, juomaa ja suklaata.. 2.5 km” Äkkiä lisää vauhtia polkimiin..

Suosittelen käymään, koko päivä pitää varata, mutta on se sen arvoista, ehdottomasti!

Päivitys 200905

Kävin ajamassa Kurusta aikaisemmin ajamalleni poluille asti. Ensin Kuru-Parkano tien alapuolella, loppumatka yläpuolella. Siellä moottorikelkkaura jatkuisi.. en tiedä kuinka kauas.

Pääasiassa lähes/täysin polutonta uraa hiihtäjille/moottorikelkoille.  Kurun päässä pururataa ja metsäautotietä, jossa paikoitellen jopa heikohko polku. Kyllä siellä kuitenkin pääsee maasto{polku}pyörälläkin..

Päivitys 201006

Taas pääsin sitten lisäämään tämän reitin setvimistä.. kuumana kesäpäivänä Kuru – Ruovesi n. 50 km oli ihan riittävä pätkä. Ajoin sen alakautta.. eli kartalla Pirkan Taival-merkinnällä oleva, mutta kait pääasiassa hiihtoladun pohjana toimivaa linjaa pitkin. Ainakin leveydestä päätellen. Se kiertää Helvetinjärven kansallispuiston alakautta.

Ihan ajettavaa, paikoitellen kyllä aika pehmeää ja raskasta ajettavaa, koska pääosin juurikaan mitään polkua ei ole syntynyt, väylä kun on leveä, ja kävelijät (matkalla laavuja jne.) ei ole tavallisen tapaan synnyttäneet kunnon polkua, vaan kävelevät koko baanan leveydellä.

Ruoveden päästä reitti siirtyy tielle, joten jatkoin vielä Helvetinjärvelle päin jonkin matkaa, sielläkin ihan kivoja polkuja, mitä nyt muutama tiukka alasmeno kanjoniin ja taas ylöstulo kanjonin pohjalta. Kiukkuisia itikoita oli siellä kanjonin pohjalla..