Peuran polku 1, Reisjärvi

Päivitys 2011/02, talvisia tunnelmia auringonlaskun jälkeen.

“Laajuudeltaan eteläisen Suomen laajin asumaton erämaa-alue.”

Näin komeasti aluetta jossain mainostetaan. Ei kovin etelässä, mutta hieno alue ilmeisesti on. Ainakin järvien rannat näytti oleva vapaana mökeistä, eli rauhassa siellä saa olla. Ja vielä rauhallisempaa lienee matkalla kohti toisesta päästä pitkää reittiä löytyvää Salamajärven kansallispuistoa.

Lähialueelle muuttanut ystävä kutsui kylään, ja porukassa retkeilyn peruunnuttua (työn taas haitatessa harrastusta..) kävin yksin muutaman tunnin retkellä Reisjärven päässä aluetta. Ensimmäinen, liiankin pikainen tutustuminen Peuranpolkuun alkoi siis juoksemalla/kävelemällä osa siitä. Vettä tuli välillä vähän taivaalta, ja vettä & leipää oli eväänä, kun ei edes termari saati retkikeitin ollut mukana kaffia varten.

Mäntyjärven rengasreitti (eräjärvikierros tai erämaajärvikierros), Etelä-Sydänmaan suojelualueen läpi kulkevan n. 15 km pitkän  ympyrälenkin varrella on jo 9 järveä muiden nähtävyyksien lisäksi. Polut on ok, kävijöitä alueella ilmeisesti riittää. Merkinnät ja palvelut on erinomaiset, laavuja, autiotupia, vuokratupia, ja jopa sauna löytyy Saarijärven ja Raatejäven rannalta. Vain pienet pätkät tiellä kulkemista reitin matkalla. Nuotion eteen saa välillä hiukan tehdä hommiakin, mikä tekee pikku retkeilijälle ihan hyvää. Ja pitäähän ne puut hakata seuraaville…

Toinen pienempi lenkki oli Harjuntakasen suojelualueen läpi kulkeva Jääkolun reitti, tai lenkin muotoinen osa siitä. Pikku lenkin matkalla taas huikeat 6 järveä. Tuon lenkin matkalla kuljetaan jonkin verran enemmän pikkuteitä pitkin, muuten polkua, joka on sitä alueelle tyypillistä vaihtelevan kivikkoista harjupolkua. Kulkemani lenkin yläpäässä olisi ollut toinen sauna, pienen Poskeinen-järven rannalla.

Toisella puolella Iso-kotajärveä on viitta “Kotajärven kierto 3.8 km”, mikä ilmeisesti ei kuitenkaan tarkoita että ympäri pääsisi, ainakaan kartat ei näytä siltaa Iso- ja Pieni-kotajärven väliselle ojalle/kanavalle.. pitänee käydä sielläkin kattelemassa.

Alueella on muitakin reittejä, mutta ne ei näy muuten erinomaisella Retkikartalla.. mutta selostuksia ja karttoja löytyy Pohjoisen Keski-Suomen luontoreittien sivuilta.

Rauhallista ja hiljaista, kuten aina kun on arkena liikkeellä, koko matkalla en tietysti nähnyt ketään muita liikkujia. Kauniilla ilmalla ja viikonloppuina lienee hyvin suosittu  retkeilykohde. Metsäautotiet tulee joka suunnasta aivan taukopaikojen tuntumaan, joten pikaretkeilykin on helppoa. Valtavat määrät kiviä joka paikassa, mutta polut on silti aika hyvin kuljettavissa, ei kovin vaikeita paikkoja missään.. kävelijälle. Maastopyörällä en suosittele ihan aloittelijalle/kiireiselle/heikkohermoiselle.

Tuonne pitää päästä vielä monta kertaa. Kävellen, maastopyörällä, eräsuksilla, retkiluistimilla.. kaikille löytynee käyttöä tuolla alueella.

Päivitys 2011/02, talvisia tunnelmia auringonlaskun jälkeen.

Alkutalvesta näytti siltä ettei tuota tietä Kirves-Heikin kanavan lähellä olevalle parkkipaikalle aurattaisi talvella, mutta onneksi tie sentään löytyi ihan ajokelpoisena. Pikainen kävelyretki järveä pitkin, lähimmälle laavulle, kun ei ollut käytettävissä suksia eikä muita härveleitä. Vanha latu oli tallattu kävelijöille, vieressä uusi latu. Muutakin reittiä näytti olevan, ja tilaahan tuolla järvellä on. Hieno pirtsakka talvinen yö alkamassa, pakkasta -20.. ja paranemaan päin!