UKK-reitti Kainuu, Kuhmo – Puolanka
2009:Kesäloman alkuun tavoitteena oli tutkia UKK-reitin kulkukelpoisuutta Kainuussa, Kuhmon ja Puolangan välillä. Liikkeellä olin maastopyörällä, mutta samalla siinä tuli jalan vaeltavankin mahdollisuuksia seurattua.
Minun kulkemani osuuden Kainuussa tämä satoja kilometrejä pitkä vaellusreitti on edelleen merkinnöiltään hyvä. Polku on paikoitellen lähes täysin hävinnyt, samoin pitkospuut. Reitin seuraaminen siis edelleen onnistuu, varsinkin jos on kävellen vaeltelemassa. Maastopyörällä liikkuva ei ihan joka paikassa pysty ajamalla etenemään, tai se on hyvin hidasta.
Kesällä hyvin rehevä kasvullisuus täysin poluttomassa kohdassa on liian vaarallinen ajaa, kun ei yhtään näe mahdollisia kuoppia/juuria/kiviä. Joissakin osuuksissa ajaminen sujui hyvin, vaikkei varsinaista polkua ollut, mutta pohja oli tasainen.
Minäkään en ajanut, tai edes taluttanut kaikkia osuuksia läpi, vaan huijasin siirtymällä autolla toisen paikkaan, jos alkoi olla liian hankalaa edetä. Muutenkin tein niin, että ajoin ensin polkua, sitten tietä pitkin takaisin autolle. Yöpymiset autossa ja lainamökissä oli hyvä ratkaisu, koska oli aika sateista.
Kainuun ja UKK-reitin tutkimiseen mainio apu on paikalliset info-/karttasivut:
www.infokartta.fi/kainuu/ (versio myös kännykkään)
Koko Suomi:
Kuhmon yläpuoli
UKK-reitti Kuhmossa jatkaisi pitkän matkaa itärajaa ylöspäin, kunnes yhtyy Itärajan reittiin. Lähdin liikkeelle Niemiskylästä (n. 30 km Kuhmo yläpuolelta), jonne minut ystävällisesti kuljetettiin. Koska tarkoitus oli tutkia UKK-reitin Kainuun osuutta, eikä nautiskella ehkä Suomen suosituimmasta/hyväkuntoisimmasta vaellusreitistä, lähdin siis tuolta ihan väärään suuntaa.. itärajalla olisi ollut parhaat polut, näin olen ymmärtänyt 
Kuvaa klikkaamalla näet isomman kuvan. Huom! Pystykuvan jälkeen palaa sivua ylöspäin!
Kuhmon yläpuolella polku on näköjään kivaa pientä peruspolkua, paikoitellen suorastaan upeata. Pitkokset on ihan kunnossa, vain parissa kohdassa taisi olla hiukan vanhempaa, ei aivan täydellistä pitkosta. Jonkin verran myös metsäautotietä/latupohjaa ja hakkuuaukea jopa. Lyhyesti sanottuna oikein mukavaa vaihtelevaa ajettavaa siis. Tosin yhdessä kohdassa aivan kauhea kivikko, jouduin työntämään pyörää ainakin 20 metriä! Luontokeskus Petolassa olisin halunnut käydä, mutta se oli jo kiinni.
Valitettavan usein käy juuri näin, että sitä lähtee aamulla ennekuin paikat aukeaa, ja on taas sivistyksen parissa niin myöhään että paikat on kiinni. Tylsää. Onneksi keskustassa löytyi kahvikioski, ja herkkumunkkia.
Tämän osuuden helppous oli jo etukäteen tiedossa, ja päätavoite olikin loppumatkan tutkiminen. Kaikkea unelmapolkujen ja kilometrien talutuksen välillä löytyikin matkan varrelta. Välillä tuli paikkakunnan sade-ennätyksiä ja muuta kivaa. Herkälle kaupunkilaisen hipiälle oli iloinen havainto, että hyttysiä ja muita seuralaisia Kainuussa oli tänä vuonna käsittämättömän vähän! Samanverran olen tottunut näkemään jo Etelä-Suomen metsissä.
Kuhmo – Puhos matkalla olin kaikkiaan reilun viikon verran. Laitan osuudet tähän oikeassa järjestyksessä, vaikka osan oikeastaan menin eri järjestyksessä/suuntaan.
Kuhmo – Hiidenportin kansallispuisto
Kuhmon alapuolella mennään vähän matkaa pururataa ja hiihtoladun pohjaa, jossa pitkoksia reunassa. Pururatahan on ikävintä mahdollista alustaa ajaa polkupyörällä, ja yleensä kiellettyäkin (kerrankin on kielletty asia jota kukaan ei edes halua tehdä!), mutta koska se on merkitty UKK-reitille, oli siitä sitten mentävä. Pitkokset oli leveetä kuin pyörätie. Niiden jälkeen polku alkaakin pikku hiljaa heikkenemään kulkijoiden puutteessa.
Kuhmo – Valtimo tieltä lähtiessä UKK-reitti on (aika) hyvin merkittyä, mutta umpeen kasvanutta/polutonta väylää. Jalan tietysti pääsee hyvin, vaikka ruoho/muu kasvillisuus on pitkää ja peittää maan muodot. Maastopyörällä (jolla siis on tapana ajaa polkuja pitkin, ei umpimetsässä) meni hankalaksi, kun ei yhtään tiedä mitä kasvillisuuden seassa piileskelee.
Teerisuon (nro 1) pitkokset on ajan kuluessa suo syönyt. Tämän osan vähäinen kävijämäärä johtuu varmaan seuraavasta pitkästä tieosuudesta. Ei tässä lyhyessä pätkässä kyllä paljoa näkemistäkään ole.
Melkein 10 kilometrin tieajon jälkeen alkaakin sitten lähes unelmapolut, hienoja harjuja ja siistiä polkua. Tai ainakin tasainen pohja, jota on helppo kulkea vaikkei polkua näkyisikään kovin hyvin. Pienen matkaa on jossain vaiheessa unohtunut pitkosten uusiminen (ehkä parikin kierrosta?), suossa näkyy vain sammaloitunut viiva pitkospuun paikalla. Jatko on taas sitä unelmapolkua ja siistejä pitkoksia. Laavunpaikka Iso-Valkeisen rannalla on oikea unelma.
Laavulla olisi ollut patjakin valmiina, ja siihen olisi vaikka jäänyt yöksi, mutta eihän se niin toimi, hienoimmat yöpymispaikat tulee aina kun olet juuri lähtenyt liikkeeelle. Kahvit piti silti keittää, ja nauttia evästä.
Kuvat on (Hiidenportista) Kuhmoon päin, kun satuin tuon osan niin ajamaan, viimeinen kuva on kääntöpaikasta josta polku edellä mainitulle Teerisuolle (1) lähtee (alueen soiden nimissä ei ole mielikuvitusta käytetty).
Harjupolkuja Ei toimi…
Sama Google+.
Pienen tiesiirtymän jälkeen olisi ollut enimmäkseen soilla kiertelevä Teerisuon (3) retkeilypolku, mutta se oli pakko jättää väliin. Kainuussa kun oli “sadekausi” menossa. Ainakin tänä vuonna kun satoi, niin sitten satoi. Ei siis mitään tissuttelua. Noin pitkät pitkokset ei olisi ollut kovin mukavia ajella sateella/sateen jälkeen.
Vähän lisää tiellä ajelua pitkosten ohi (yht. melkein 10 km). Sitten vähän pikkutietä, ja vihdoin polkua kohti Hiidenportin kansallispuistoa. Hitaasti mutta varmasti.. kivikkoista juurakko-polkua . Sateen liukastamia kiviä ja pitkoksia täälläkin, ajamisesta ei monessa kohtaa tullut mitään. Täytyy myöntää että tämä alue taitaa sopii paremmin jalan kulkemiseen.
Hiidenportissa on menossa parannus- ja markkinointi-projekti, luki paikallislehdessä. Yrittävät lisätä kävijämääriä huomattavasti. Minä siis olin ikävä ihminen, enkä käynyt ollenkaan varsinaisella pääpaikalla. Samaa kivikko-juurakko rumbaa löytyi paluulenkillä Kuhmo – Valtimo tielle, Porttijoen vartta ajellen. Ja nyt sitten extrana tuli vettä niskaan. Riittävästi.
Seuraava ongelma olikin ennen nukkumaan menoa miettiä miten saa täysin läpimärät ajovaatteet jotenkin kuivaksi? Asiaa kyllä helpotti se että ajelen ohuilla ja nopeasti kuivuvilla vaellushousuilla. Harmi että vedenpitävät vaelluskengätkin (erinomaiset myös maastopyörällä retkeillessä) oli jo saanut vettä sisäänsä. Toinen vaatekerta tietysti oli, mutta nuo märät alkaa haisutella aika nopeasti, jos ne märkänä makaa jossain..
Tästä kohtaa lähtee tien toiselta puolelta Peurajärven reitti, mutta näytti olevan pahasti ummessa sekin. Iltatoimien jälkeen kello alkoi olla yli keskiyön, ja menin nukkumaan sateen rummuttaessa auton kattoa.
Hiidenportin kansallispuisto – Maanselkä
Hiidenportista Valtimoon (Maanselkään) päin polku (Talonpojan taival) jossain vaiheessa häviää. Tästä en kulkenut koko matkaa. Pikkuteiden varsilla kävin katselemassa joko polkua löytyy. Jjostain löytyikin pieni pätkä (tien ja nuotiopaikan/laavun väli tms.), ja muuten asutuksen lähellä oleva kohta.
Alla kuvia Valtimon yläpuolelta, jostain Nuolijärvi – Puukari alueilta. Tuo kota olisi ollut kiva yöpaikka, mutta siinä lähipuskien umpeenkasvaneita polkuja tutkiessa ilmestyi liian monta innokasta kaveria pörräämään ympärille. Paarmoja, ja isoja.
Maanselän etappi sentään lopulta kahvilallaan pelasti taas makeaa himoitsevan matkailijan. Kotieläinpihasta jäi mieleen aika äänekkäät mutta söpöt lampaat. Tuli mieleen eräs hauska elokuva..
Maanselkä – Vuokatti
Kun tulin tänne illalla, kävin kylpylässä nautiskelemassa. Muutaman pyörällä metsässä/autossa vietetyn yön jälkeen ihan mukavaa hommaa.
Onhan kesälläkin ne hiihtolatujen pohjat ajettavaksi, mutta ne ei minua oikein kiinnosta. Nyt olin muutenkin katselemassa UKK-reittiä, ja Vuokatissa se onkin mielenkiintoinen vaihtoehto. Lähdin siis Vuokatista ajamaan (?) Maanselkään päin.
Alku on lupaava, hienoa pikku polkua.. ja sitten jo huomaakin kiipeävänsä laskettelurinnettä pyörää perässä raahaten Iso-Pöllyn huipulle. Ihan kiva alku päivälle, jalat ainakin lämpesi kivasti. Siinä sitä sitten ylhäällä huokailee että jee, nyt päästään alamäkee kovaa ja korkeelta. Totuus on hiukan toinen Kuvat on Vuokatista Maanselkään päin.
Alas kyllä mennään siistiä leveätä polkua, seuraavalle nuotiopaikalle asti. Kohta taas noustaa seuraavan mäen päälle, pyörää taluttaen siis taas. Koko matkalla mitä seurasin UKK-reittiä täällä, ajoin muutaman pätkän, pituudet 10 m – 200m.
Vastaantulijoilta kuulin että paikalliset hiihtäjät käyttää tuota Vuokatin UKK-reittiä kesäharjoitteluun! Nostan hattua, on se aikamoista ylös-alas zoomailua komeissa kivikoissa. Useampi vastaantulija tarjosi minulle apua kaivamalla kassistaan karttaa, jotta pääsisin nopeasti hiihtoladun pohjille
Jatkoin kuitenkin “ajamista” ja pyörän taluttamista n. 7 km. Pölkkylammella kun sitten sitä hiihtoladun pohjaa löytyi, niin annoin periksi ja siirryin banaanitauon jälkeen hiihtoladun pohjaa ajelemaan. Kuulemma UKK jatkuisi samanlaisena eteenpäin.
Kovin pitkään ladunpohjaa ei tarvinnutkaan ajaa, kun tuli vastaan talvellakin nähty kahvila. Pakollinen tauko siis siinä.
Vuokatti – Ristijärvi
Vuokatin jälkeen on taas polut hukassa. Vasta 89-tien yläpuolella olevan tien jälkeen polku alkaa olla ok. Reitin linjauskin on jossain vaiheessa muuttunut tuossa 89-tien ylityksen paikkeilla, Fillari-GT näyttää eri paikkaa kuin nettikartta, mutta merkinnät kyllä löytyy kun ajaa tietä eestaas. Hiukan hassua riemuita merkintöjen löytymisestä, kun polusta ei ole tietoakaan..
Siitä polku sitten vain paranee Ristijärveä lähestyessä. Osan matkaa mennään tietysti sielläkin hiihtoladun pohjaa. Upeita maisemiakin on tarjolla, mutta niitä ei oikein tällä kohtaa mukana olleen kännykameran kuvat pysty esittelemään. Ristijärvellä mennään osan matkaa samaa polkua kuin Saukonselän reitti.
Siellä on näköjään menossa joku ihmeellinen polun suoristamis-projekti? Lähes joka paikassa oli hyvässä polussa olevat pienetkin mutkat alettu kulkea suoraan, mikä on ihan pöhköä, koska nuo pikku mutkat tekee polusta paljon mukavamman.
Hieno lähdekin löytyy matkalta. Katselin ensin että onkos tämä.. mutta hienosti se aina välillä pulpautteli pohjasta kuplia. Suunnilleen siellä missä polku alkaa häviämään, oli opastaulu ja hieno vieraskirja. Raapustelin sinne omankin viestini, siinä sadepisaroita väistellessä. Kuvat Ristijärveltä päin 89-tielle asti.
Ristijärvi – Hyrynsalmi – Puolanka
Tämä osuus on varmasti Kainuun UKK-reitin parasta antia. Enemmän Ristijärvi – Hyrynsalmi – Ukkohalla/Paljakka osuudesta vanhemmassa tarinassa UKK-reitti Paljakka, Hyrynsalmi, Ristijärvi. Myös Paljakan Köngäskierros menee osittain samoja UKK-reitin polkuja.
Hyvän maastopyörä-retken/vaelluksen voisikin aloittaa Ristijärven alapuolen 89-tien paikkeilta. Sieltä lähtien polku on pääosin hyvää, ja maisemissa löytyy. Sama jatkuu Puolankaan asti. Siihen voi lisätä matkalla tuon Köngäskierroksen, niin saa lisää kilometrejä. Ukkohallassa voi piipahtaa kokeilemassa vesihiihtoa.
Siitä missä Köngäskierros kääntyy pois UKK-reitiltä, jatkaa UKK-reitti Puolangalle päin (Tonkohuikonen, Ukkohallan tieltä Kometolle asti). Vääränsärkillä upeaa hiekkaharjua. Muutenkin pääosin ihan kivaa polkua, mutta lähestyttäessä Hepoköngästä on jonkin matkaa kivikkoista polkua, ei aina ihan ajettavaa.
Pyssykankaalla löytyy mahdollisuus lisälenkkiin. Pyssykuljun lenkki ja Kuirivaaran lenkki odottavat kulkijaa. Järveltä löytyy kiva uimaranta jne. Samasta kohtaa jatkuu Tonkohuikonen/UKK-reitti Komettoon päin. Puolankaan jatkettaessa löytyy polkua, hiihtoladun pohjaa/metsätietä. Kuvat alkaa Puolangan päästä.
UKK Puolanka
Sama Google+. ???
Olin Hepokönkäällä su päivällä, ja kahvila oli kiinni? Eikö su kävijät oikeasti käytä kahvilaa? Minä keitin itse kahvit kun oli keitin mukana, mutta munkit jäi saamatta.
Suomen korkeimmasta könkäästä kilpailevat Hepokönkään lisäksi muutkin. Mitenkähän mittailevat? Minusta Kömulanköngäs saattaisi olla jopa kokonaisuutena hienompi, vaikka matalampi. Siinä on sentään extrana vanha mylly.
Puolanka – Kometto – Puhos
Mökillä vietetty ilta saunoineen oli kivaa vaihtelua. Kun ei illalla tullessa enää kauppaan ehtinyt, piti katsella ruokapaikka Puolangassa.
Ensimmäisenä eteen tullut ruokapaikka, ulkoapäin vaatimaton Cafe Majakka oli sisältä iso ja hieno lounasruokala (kahvila, lounaspaikka, kukkakauppa ja hautaustoimisto?), jossa runsas ruokapöytä odotti nälkäistä kulkijaa. Jätin muut palvelut käyttämättä tällä kertaa. Hyvää oli, mutta olisi pitänyt ajatella tulevia iltapäivän ajeluita.. edes ennen jälkiruoka-osastoa.
Pienen alkukankeuden jälkeen alkoi ajelu taas maistua. Puolangan jälkeen mennään UKK-reittiä edelleen Tonkohuikonen-nimellä, vaihtelevalla polulla Siikavaaran luonnonsuojelualuelle ja Kometolle. En ajanut kaikkea läpi, koska sen verran huonoa polkua tuli vastaan.
Kometton lähellä kävijöitä riittää enemmän, ja polutkin on parempia. Kometosta Korpijoen rantaan menevä polku on taas jo huonompaa, kuten myös joen toisella puolella.
Joen toisella puolella polku oli jopa niin huonoa, että menin melkein liian pitkälle.. jätin nimittäin pyörän (!) puuta vasten nojaamaan. Loppumatkan joen rantaan juoksin. Tuli taas todettua sekin, että olen surkea juoksija epätasaisessa maastossa. Tasaisella tulee juostua paljonkin, mutta pitäisiköhän alkaa suunnistamaan että oppisi tuommoisessa kuoppaisessa suo jne. maastossa juoksemaan. Tosin jalassa olleet vaelluskengät ei varmaan helpottaneet menoa.
Lähinnä täällä piti käydä tarkistamassa rannassa oleva köysivene, ja hyvin Pudasjärven kunta näyttää homman hoitavan. Vene on minullekin sopivaa blondi-mallia, eli köydellä kiinni molemmissa rannoissa. Soudat mihin soudat, rannalle pääset aina
Joen jälkeen ensimmäisen laavun vieressä on “kirkasvesikuoppa”. Syvä kuoppa suossa, mutta pohja näkyi hienosti. Loput kulkemastani alle 10 km Puhokselle päin oli enimmäkseen polutonta, mutta paikoitellen löytyi ihan kivaa pikku polkua/metsäautotietä jne. Oikeastaan todella kiva osuus, vaikkakin raskaampi kuin jos olisi ollut kunnon polkua. Oikeata maastopyöräilyä! Ai niin, ja ne reitti-merkinnät oli täälläkin erinomaiset.
Eipä olisi paljoa ollut enää matkaa Syötteelle, mutta nyt sitä vettä alkoi oikeasti tulla. Satoi koko yön ja seuraavan päivän. Ihan kunnolla. Syötteelläkin tuli silti käytyä, mutta vain kahvilla. Sitten pitikin jo lähteä Oulua kohti, uusimaan parit pinnat pyörään ja hakemaan kaveri junalta.
Menkää sinne metsään, että saadaan polut kuntoon!