Hämeen järviylänkö, Ilvesreitti, Poronpolku jne.
Påivitys 2011/04, Kivisammal- ja Keritty-järven polku
Påivitys 2010/10, uusia merkintöjä reitillä (Tammelasta).
Påivitys 2010/09, Onkimaanjärvi.
Koko tätä isoa aluetta aluetta yhdistää Hämeen Ilvesreitti, joka on yhdistetty alueiden omista reiteistä. Eri alueiden välillä vaellusreitti on tähän saakka ollut merkattuna kulkemaan paljon pikkuteitä jne. Vielä kesken olevat uudet linjaukset vievät polut enemmän metsiin..
En sen enempää höpise paikallisista nähtävyyksistä, niistä saa paremmin tiedot avaamalla Hämeen ulkoilukartta, Hämeen virkistysalueyhdistyksen ja Luontoon.fi sivut. Hämeen ulkoilukartta on yllättäen tosiaan ajan tasalla, mustalla merkityt reitin pätkät on parhaillaan työn alla, ja ainakin osa niistä on ilman merkintöjäkin. Kuvaaminen jäi tällä (kin) kertaa aika vähiin, laiskuuden ja kosteiden olosuhteiden vuoksi..
Alueeltahan löytyy aikamoinen määrä mielenkiintoisia kohteita:
Hämeenlinnasta löytyy vielä Aulangon luonnonsuojelualue, Evon retkeilyalue (Ilvesvaellus) jne.
Varsinkin maastopolkupyörällä nämä kaikki on helppo yhdistää todella pitkäksi retkeksi, ja jos polkua ei jossain olekaan, oikaisu tietä pitkin näteissä maalaismaisemissa ei ole paha vaihtoehto.
Loppi-Komio-Räyskälä
Aloitin retken Lopelta, josta lähtevää Paaran patikka-reittiä häiritsee paikoin hakkuut, niinkuin muissakin metsissä olevia polkuja. Oransseja nauhoja oli laitettu ainakin jossain kohdin tilapäisiksi merkeiksi. Ihan kiva siellä oli silti ajella, pääosin pystyi kuitenkin ajamaan, vaikka koko matkavarustus oli kuljetettavana tässä vaiheessa. Raskaallakin kuormalla kyllä ajaa.. mutta pahojen paikkojen työntämiset ei ole kovin kivoja. Saattaa tulla jopa hiki..
Kaikkea poluttomasta metsänpohjasta huippuhienoon polkuun. Jossain kohtaa putosin kait reitiltä.. ilmeisesti täällä sitä uutta linjausta ei ole vielä merkitty koko matkaa? Ainakin karttaa katsellessa näytti siltä, ettei mustasta viivasta ollut vielä merkkiäkään luonnossa. Ja vanhahan menee tässä pääosin teitä pitkin, mitä yritin välttää. Metsän puolella kun siis yritin pysyä, niin jouduin lopulta mönkijän jäljille, jotain oransseja merkintöjä sielläkin oli? Pätkittäin monkijäurakin on tietysti ihan kivaa, mutta usein huonosti ajettavaa syvää uraa, ja märkiä kohtia riitti, ja niissä jälki oli hurjaa. Talutteluakin siis..
Jossain vaiheessa (jopa minulta) meni hermo, ja lopetin mönkkäriuran seuraamisen lähimmälle tielle. Ajelin lopun matkan Komiolle aika mukavan näköisissä maalaismaisemissa.
Siellä yksinäiselle kulkijalle iloisesti moikkailevat isännät ajelevat hevosillaan pelloilla, verkkaisesti ja elämästään nautiskellen, ja lempeässä kesätuulessa matkailijan nenään leijailee vain hento mullan ja ruohon tuoksu, oi niin ihanassa maalaismaisemassa..
..tai ehkä siellä oli vain kesantona olevia peltoja, joissa rikkaruoho ja villit kukat rehottavat vapaana, kun sillä valinnalla saa niin hyvät korvaukset EU:lta.. vai miten se menee
Ruoho kyllä tuoksui mahtavasti, kun edellä sattui ajelemaan tienvarsien ruohoja leikkaava traktori.
Mutta sitten Komioltahan löytyykin pitkät pätkät mitä mainiompia polkuja. Poronpolku, Luutaharjun samo, Pikku-samo.. kaunista pientä polkua pitkin hienoja hiekkaharjuja! Pikku kivikkoja, ja joitakin tiukkojakin mäkiä! Mukavia maisemia huipuilta. Nämä hyvät polut jatkuvat aina Räyskälään asti, paikoitellen jopa näin upeina..
Räyskälä-Pääjärvi-Melkuttimet
Räyskälässä tuli nautiskeltua motellin ja kahvilan palveluista. Ja iltasaunassa lennettiin kovaa ja korkealla! Hupaisaa seurata miten harrastuksen vauhtuminen ei juuri vaikuta juttuihin, ainakaa niiden tasoon, aihe vain on eri.
Sitten olikin vuorossa helpompi päivä, kun jätin ylimääräiset kamat kyydistä, ja lähdin kiertämään lenkin Pääjärven kautta Melkuttimille. Matka Pääjärvelle sujuu mukavasti ihan kivoja peruspolkuja pitkin. Pääjärven alueella on perusbaanaa ja harjuja, joku pieni kivikko mukana mausteena. Mahtavaa oli ajella aikaisin aamulla, kun aurinko vasta nousi!
Jatkoin tietä pitkin Melkuttimille, sinnepäin ei polkuja ilmeisesti ole, enkä viitsinyt kiertää takaisin samaa reittiä. Ilmeisen suosittu ulkoilualue kun on, polut on alkupäässä leveitä ja hienoja, pikku hiljaa kauemmas mennessä polku pienenee. Koko järvien kierron ajan on kuitenkin aika helppoa neulasbaanaa. Mahtavia maisemia, ja vesi kyllä kutsuu pikkuiselle uintireissulle! Tälle päivälle sain niitä auringon pilkahduksiakin.
Kävin vielä lisälenkkinä katsomassa miltä näyttää se pikkutie josta vanhan linjauksen vaellusreitti menee Liesjärvelle päin. Justiinsa niin kiinnostavan näköinen kuin kartassa, kilometrikaupalla pikkuista hiekkatietä, 6-7 kilometriä ja siinä kolme mutkaa Monikohan on marssinut sen rinkka selässä..
Räyskälä-Hämeen luontokeskus-Eerikkälän urheiluopisto
Merkinnät on, mutta polusta ei paljoa tietoa. Poluton metsänpohjahan on tunnetusti aika epätasainen.. ja vaarallinen ajaa, kun ei yhtään näe kuoppia, juuria ja kiviä. Piti kuitenkin yrittää tehdä osansa sen eteen, että tänne joskus muodostuisi kunnon polku. Lopputuloksena piiiitkä pätkä pätkittäistä ajoa ja paljon talutusta. Ojien ylitykset ja muutama pikku pitkos oli ihan hyväkuntoiset. Kalajärven ohituksessa on näköjään ollut keskinopeus (kaikki kamat mukana siis taas) n. 3,5 km/h, eli kävellen menisi paljon nopeammin. Lopulta meni taas ne hermot, kartta ja gps apuna taluttelin hakkuiden läpi lähimmälle tielle.
Lyhyen tiepätkän jälkeen oli evästauon paikka Kivijärven laavulla. Taas yksi niin hieno paikka, että toivotaan tälle reitille käyttäjiä, jotta tämäkin paikka olisi paremmin muidenkin kuin läheiselle parkkipaikalle autolla ajavien käytettävissä..
Siinä oli siis taas tuo tavanomainen juttu, tienvarren autoparkista hienolle laavulle oli erinomainen polku, laavulta eteenpäin Liejärvelle päin polku hävisi melkein heti.Merkinnät näytti oleva ok, muttei polkua, ja niimpä aikaisemman taluttelun väsyttämänä oikaisin tietä pitkin Liesjärvelle asti. Sieltä eteenpäin jatkuu taas vanhat hyväkuntoiset polut. Paljon on kulkijoita, ja sen mukaisesti polut välillä metrin/kaksi leveää valtaväylää. Varsinaista unelmaa kyllä aikamoisen taluttamiset ja huonoilla poluilla ajamisen jälkeen! Sapuskat ja kaffet maistui Hämeen luontokeskusella. Tietysti myös siitä eteenpäin on paljon käytettyä hyvää baanaa. Ja hienot maisemat.
Eerikkälän urheiluopisto-Saaren kansanpuisto
–> Opiston pihalla olin vähän pihalla.. merkinnät oli hukassa, ja pyörin hetken kokeillen eri vaihtoehtoja, kunnes viimeinen vaihtoehto, hiihtoladun pohja opiston takana oli se oikea. Sieltä löytyi jossain vaiheessa himmeitä merkintöjäkin. Selvästi hyvin vähällä käytöllä tämä väli. Isompia ongelmia tuli sitten Muurainsuon ohituksessa, tai jo ennen sitä. Hyväkuntoinen polku meni Niinimäen ympäri, metsäautotien kääntöpaikalle asti. Kartan mukaan reitti kääntyy ennen sitä, mutta ilmeisesti en ollut ainoa joka meni harhaan.
Metsässä rämpien löysin merkinnän taas sieltä jostain, mutta kohta nekin hävisi. Lähes hävinneiden pitkosten jälkeen.. ei paljon mitään. Meni lopulta eteneminen niin huonoksi, että suunnistin taas lähimmälle metsätielle, hakkuun yli rämpien, kuinkas muuten.
Siinä vaiheessa en jostain syystä hoksannut kartasta lyhintä mahdollista reittiä, vaan ajelin asfalttia pitkin Saaren kansanpuistoon. Seuraavana päivänä ajelin paikallisia polkuja, joita ei kyllä kovin paljoa ole. Kokeilin sitten Forsaan bussille lähtiessäni vielä siltä suunnalta tuota samaa suota.
Saaren puolelta reitti kulkee näköalatornin hienon harjun jälkeen pääosin tietä pitkin. Lopulta sieltä löytyy Portaanpään kota (kaksoislaavu?) suon lähellä.
Sieltäkään ei suon ohittavaa polkua löydy, mutta löytyi lyhyempi ohituskeino. Kun jatkaa laavun jälkeen metsäautotietä, se tulee lopulta isommalle tielle. Lyhin ja aika hyväkin suon ohitus metsäautotietä Niinimäen metsäautotien kääntöpaikalta tälle kodalle. <–
Påivitys 2010/10, uusia merkintöjä reitillä.
Edellä mainittu Eerikkälän urheiluopisto-Saaren kansanpuisto osuuskin on nyt hyvin merkattuna. Saaresta lähtien hienojen harjujen (näkötorni) jälkeen on parit pätkät uudempaa, ei vielä ihan täydellistä polkua (Mättäistenmäki). Samoin pitkälle suoralle, Muurainsuon ohitukseen (muu osuushan olikin jo hyvää polkua). Saaren kansanpuistosta pääsee pikkutietä/polkuja pitkin myös Portaan suuntaan. Tämän Saaren kansanpuisto – Liesjärvi retken gps-reitti löytyy eri muodoissa täältä.
–
Karkkilaan päin olisi tutkittavaa, mutta lienee huonoa ainakin Liesjärven puoli, vielä kartalla tuo musta viiva, samoin taitaa olla Räyskälästä Hämeenlinnaan päin. Lopelta Riihimäelle päin joku kartta näyttää polkua, mutta mitenkähän mahtaa olla..
Påivitys 2010/09, Onkimaanjärvi.
Kävin pikaisella päiväretkellä Onkimaanjärven rannoilla. Järven reunaa menee tuo Ilvesreitti, sielläkin tosin paikoitellen hiukan hankalampaa maastopyörällä. Pääosin kuitenkin ajettavaa.
Päivitys 2011/04, Kivisammal- ja Keritty-järven polku
Lyhyesti.. paljon ihan ajettavaa (ei ihan helpoimpia), mutta myös tunkkausta saa harrastaa jos maastopyörällä menee. Joka tapauksessa mielenkiintoinen retki. Aika lailla koskematonta maisemaa, kunhan tämäkin aivan uusi polku tallaantuisi lisää..
Tervehdys,
oikein hyvää ja todenmukaista tarinaa reiteiltämme – Hienoa että käyttäjiä löytyy ja jopa maastopyörällä! Reitistötyö on alueella tosiaan vielä kesken, mutta kuten itsekin totesit – etenemässä. Työt lopetettiin Marraskuun lopussa 2010 ja keväällä 2011 jatketaan. http://www.luontoonhame.fi:ssä näkyvät vihreät reittiosuudet ovat valmiita ja mustat kesken/vielä aloittamatta.
Hakkuista:
Reitit on tehty suurelta osin yksityisten maille.
Reitistöopimuksissa on toivomus että hakkuista ilmoitettaisiin, mutta harmittavan usein näin ei kuitenkaan tehdä. Päätehakkuun yhteydessä reitti yleensä häviää käytännössä kokonaan…
Mikäli Ilvesreitistöltä löytyy hakattu kohta jossa polkua ei ole siivottu, voi siitä ilmoittaa minulle niko(piste)blomberg (miuku) loppi(piste)fi tai Hämeen Virkistysalyeyhdistykseen.
Poluista:
Toinen suuri haaste on kuvailemasi polkujen kulkemattomuus. Mikäli kulutusta ei ole, kasvaa hyväkin polku umpeen melko nopeasti. Osa reiteistämme on tehty “umpimetsään” ja ainoa kustannustehokas tapa polun muodostumiseen on se että reittiä käytetään. Tähän ongelmaan on koetettu vastata mm. luomalla ko. karttaportaali + markkinoimalla reittejä lehdissä ja netissä.
Myös tällaiset blogisi kaltaiset mediat ovat oivia välineitä markkinoinnissa, koska nyt käyttäjä kertoo omin sanoin (+hyvien kuvien kera) siitä millainen reitti todella on.
Maastopyöräilystä:
Reitit on suunniteltu patikointikäyttöön, eli varsinaista MTB-käyttäjäystävällisyyttä ei ole haettu. Itsekin innokkaana maastopyöräilijänä odottelen tosin sitä päivää että kunnon polut ovat muodostuneet. Reitistön aukko raivataan n. 2-metriseksi ja pitkoksia ja siltoja tehdään haasteellisiin paikkoihin, joten kokeneempi mtb-henkilö varmasti reitillä pärjää (kunhan polkupohja on kaikilta osin kunnossa) Varsinkin Räyskälän suunnalla polut ovat jo nyt erinomaisessa kunnossa. Samoin Poronpolku-reitistöä olen usein itsekin ajellut.
Retkeilyterveisin,
Niko Blomberg
Projektipäällikkö
Häjy 011 luontomatkailuhanke
Hei,
kävimme juuri 13.12. – 15.12. Ilvesreitillä, joten ajattelin laittaa tänne uudempia tietoja reitistä kiinnostuneille luettavaksi:
Kävelimme Hämeenlinnan rautatieasemalta Räyskälään.
Reitin alku Hattelmalassa oli mainiosti merkitty ja löytyi pimeälläkin. Reitti Katiskoskelle asti oli kunnossa, mutta siellä emme löytäneet reitin jatkopistettä. Parin kilometrin tiekoukkauksen jälkeen löysimme Heinisuonnummen pitkän suoran alun, mutta sitten reitti katosi valtavalle hakkuuaukealle ja rämmimme lopulta metsän läpi tielle. Ohitimme Heinisuon tietä pitkin ja vietimme yön Suvipielisellä. Kauniilla leiripaikalla oli pöytä ja huussi.
Suvipielisen jälkeen Ilvesreitti oli taas parin kilometrin ajan kunnossa, kunnes polku pieneni ja katosi lopulta täysin. Ainoastaan teiden ylityskohdissa olleet kyltit kertoivat, missä Ilvesreitti kulki. Rengossa pääsimme jälleen joksikin aikaa reitille, mutta noin kilometrin päässä kylästä reitti hävisi jälleen. Kuljimme Arabianmäelle asti teitä pitkin, mistä Ruokojärvelle reitti oli näkyvissä. Lounastauon jälkeen yritimme taas seurata Ilvesreittiä, mutta se hävisi jatkuvasti, joten Pursunjärven kohdalla luovutimme. Otimme pikataipaleen tietä pitkin Pääjärven virkistysalueelle asti, missä yövyimme hyväkuntoisessa laavussa.
Virkistysalueelta lähtien reitti oli suorastaan loistavassa kunnossa, vaikka ylittikin tasaisin välein hakkuuaukeita. Polku oli kapea, mutta selvästi erottuva, ja hyvät merkit löytyivät kaikista käännöskohdista. Matka taittui mukavasti Räyskälän lähellä Kaartjärven rannalla sijaitseville nuotiopaikoille asti, missä päätimme vaelluksen ja hyppäsimme autoon.
Reitin itäpää oli siis selvästi huonommassa jamassa kuin hyväkuntoinen länsipää. Ongelmina olivat sekä hakkuuaukeat että polun puuttuminen. Koko reitin ajan tienylityskohdat olivat pääsääntöisesti hyvin merkityt, mutta pahimmillaan viitta osoitti umpimetsään ja metsästäkään ei löytynyt merkkinauhoja tai -viittoja kuin ensimmäisten muutamankymmenen metrin ajan. Merkkinauhoja voisikin lisätä reitille, jotta polun syntyminen mahdollistuisi kulkijoiden lakatessa hajaantumasta ympäri metsää.
Kiteyttäen voisi sanoa, että Räyskälän tienoilla reitti sopii tällä hetkellä kaikille ja lähempänä Hämeenlinnaa niille, jotka haluavat harjoitella kompassinkäyttötaitojaan ja joille ei ole niin väliä nuotiopaikalle asti iltaan mennessä pääsemisessä.