Hämeen järviylänkö, Räyskälä-luontokeskus-Saaren kp

Tällä kerralla tarkoitus oli ajaa Ilvesreittiä koko lenkki Räyskälä – Kivijärvi – Keritty – Onkimaanjärvi -  Liesjärvi – Luontokeskus – Eerikkälä – Torronsuon Forssan puoleinen  pää – Saaren kansanpuisto – Porras – (pikkutietä) – Melkuttimet – Räyskälä. Sillä välillä on aikaisemmin ollut myös ne vähiten käytetyt polut, eli unelmabaanojen lisäksi tunkkausta tiedossa. Aikaisemmissa tämän alueen retkien tarinoissa on alueen infoa ja hyödyllisiä linkkejä karttoineen.

Olin aivan liian myöhään liikkeellä, kun pääsin vasta kolmen jälkeen aamulla lähtemään Turusta. Ennen auringon nousua on ehdottomasti paras aika retkeillä! Ilma on raikas, on kauniit sumut vesistöissä, ei ole itikoita jne. Matkalla olikin sen takia pakko pysähtyä, oli niin upeat sumut nousemassa joen ylle! Kuva ei oikein pysty kertomaan miten upean näköistä tuolla oli.

Ajelin autolla Räyskälän lentokentän lähelle parkkiin, ja lähdin siitä aamulla viiden jälkeen ajelemaan Kivijärven laavua kohti. Kotona nassuun heitetyn kaurapuuron + tyrni/mustikka/puolukka sekoituksen jälkeen piti matkalla vielä poiketa aamukahville.

Tuo alueen oma kartta kannattaa tosiaan ottaa jossain muodossa mukaan (ei toimi kännykällä, Java), koska muut kartat ei juurikaan näytä tämän alueen polkuja. Ei siis edes noita merkittyjä retkeilyreittejä! Minulle alue on jo tuttu, mutta silti olisin kaivannut tuota karttaa jossain kohtaa, kun merkinnät ei heti/ollenkaan löytynyt.

Kulkijoita on jo ehtinyt käymään sen verran että polku vähän paremmin erottuu, mutta kyllä nuo muutamat osuudet on edelleen maastopolkupyörällä aika hankalia. Tällä kertaa kulkupelinä olleen läskipyörän leveistä renkaista ei ollut juurikaan mitään etua, maasto nyt vain on tuolla hankalaa. Tietysti näillä hankalillakin osuuksilla (suurin osa alueen poluista on siis aivan priimaa!) on paikoitellen hienoakin polkua, mutta sitten on pitkiä pätkiä joissa ajaminen on joko todella hidasta (metsänpohjaa jossa himmeä polku, pompitaan mättäältä mattäälle, tai kierrellään niitä). Etupyörä mättäiden väliseen kuoppaaan.. takapyörä kuoppaan… sitten molemmat yhtä aikaa kuoppiin. Maisemissa ei olisi moittimista, sieltä löytyy tosi hienoja rauhallisia järviä, soita jne.

Räyskälän lentokenttä – Liesjärven keskusta

Iso-Melkuttimen ja Yli-Myllyn välistä ajellaan vielä mainiota neulasbaanaa, mutta sen jälkeen tulee ne pakolliset hakkuualueet… eikä polku muutenkaan monin paikoin ole kovin hyvä ajaa, ylös/alas/tiukkkoja mutkia. Ajamaan siis pystyy, mutta ei mitenkään jouhevasti, eli retkeily-/tunkkaushenkeä pitää olla. Useita ojien ylityksiä, joissa kyllä hienot lankkusillat. Märissä kohdissa on hienot pitkokset. Kaikki on siis aivan hyvin kävelijälle, mutta maasto on aika hankalaa maastopolkupyörällä  liikkuvalle. Mutta aamuauringon hentoiset säteet korvaa vähän tilannetta…

Kivijärven hienon laavun jälkeen kun lähtee kiertämään Kivisammal- ja Keritty-järvien rantoja pitkin, pyörällä kannattaa ajaa Kivisammaljärven Räyskälän puoleista rantaa, polku on siellä parempi kuin järven toisella laidalla. Polku on sielläkin kyllä korkean kasvuston peitossa, mutta pohja on yllättävän tasainen ja ajaminen helppoa. Maisemat on kohdallaan täälläkin!

Keritty-järven ranta meneekin sitten jo vähän hankalammaksi, eikä sitä voi heikkohermoiselle suositella, mutta retkeilymielellä sieltä pääsee läpi, välillä pyörää tunkaten… edellisissä tarinoissa on pikku videokin sieltä. Siellä onnistuin mokaamaan eräälle sillalle nousun (monet siltat täällä ei ole suoraan polun jatkeena, vaan niille kurvataan tiukalla mutkalla…).

Ennen Keritty-järven rantapolun loppua merkinnät osoittaa pois rannasta, ja häviää. Tässä se alueen oma kartta olisi auttanut, nyt menin samaa reittiä kuin edellisellä kerralla, läheiselle metsäautotielle. Väärä muistikuva oli jäänyt päähän, enkä katsonut riittävän tarkasti mistä löytyisi seuraava merkintä.

Alkeellinen moka siis taas kartan suhteen… edellisessä kännyssä/gps-ohjelmassa käytössä ollut kartta tältä alueelta (näytti polutkin pienen teeseitse-virittelyn jälkeen) on nyt korvattu tavallisella maastokartalla, jossa tämän (kään) alueen poluista ei näy kuin pieni osa. Kun merkinnät välillä häviää, jo suuntatieto auttaisi etsinnässä.

Tässä kohtaa päätin sitten jo jättää Onkimaanjärven lenkin väliin, ja ajoin tietä pitkin sen lenkin toiseen päähän. Sieltä kävin seuraavana päivänä kokeilemassa reittiä toiseen suuntaan, Heinissuonlammille, järjettömän upean aamuauringon noustessa juuri! Lupaavan alun ja järven ohituksen jälkeen tulikin jo iso hakkuualue, eikä se houkutellut kokeilemaan sieltäkään päin ajamista.

Jatkoin Heinissuonlammin kohdalta, tien toiselta puolen polkua kohti Liesjärveä. Vielä seuraavan Hevosojansuon ylitys on aika huonoa, mutta sitten loppumatka Liesjärvelle onkin silkkaa nautintoa! Alku kivaa pientä hiekkatietä, sitten aivan upeaa neulasbaanaa harjun päällä.

Liesjärven keskusta – Eerikkälän urheiluopisto

Kuten linkin kautta voi päätellä, Eerikkälä on mukava välietappi pitkällä retkellä    Hämeen järviylängön parhaita polkuja löytyy tältä väliltä (+Melkutin/Poronpolku/Tammela), mutta kumma kyllä tämä osuus on vielä Liesjärven päästä putsaamatta myrskyn kaatamista puista, ja ennen Peukalolammen laavua pitkoksetkin kaipaisi jo vaihtamista? Sen sijaan Sammalsuon täysin lahot pitkokset on juuri uusittu aivan upeiksi! Kaipa nuo loputkin huonot on siis jo korjauslistalla.

Matkalla on Hämeen luontokeskus, jonka alueella on hienoja pitkospätkiä, uimaranta jne. Suossa uiskentelun jälkeinen vaatteiden pikapesu tuli hoidettua vasta täällä, kun nuo aikaisemmat järvet on rannoiltaan hankalia, ei mitään uimarantoja. Ja siellä olisi ollut enemmän niitä kivoja pikku inisijöitäkin, vaikkakin koetan juuri auttaisiko siedätyshoito niihin. Ei myrkkyjä eikä verkkoja. Ei silti ole kovin kiva heilua kalsareillaan siellä, muita vaatteita kuivatellessa. Luontokeskuksen terassilla sen sijaan kelpasi istuskella auringon kuivatessa vaatteita. Onneksi vielä nuo kevyet retkeilyhousut kuivuu ketkesssä, paitakin otti enemmän aikaa, ja loppu hoituikin sitten vasta ajossa. Se pahemmin kastunut vaelluskenkä ei kuivunut kunnolla edes seuravaksi aamuksi.

Kokeilin siinä samassa vedealaiskuvausta. Vaikka täällä vedet on aika puhtaita, niin uimarannalla homma ei oikein toiminut, kun uimarit (ne molemmat) sekoittaa vettä koko ajan. Veteen kun astuu, niin pohjan hieno hiekka pöllähtää isoksi pilveksi. Pään kastaminen oli vähän kuin olisi heittänyt vettä kiukaalle…

https://www.youtube.com/watch?v=-tMnLKftby4

Tässä tuli taas esiin (edullisten) pokkarien ongelma, tarkennuksen lukitus kun olisi aivan ehdoton toiminto. Vähän hämyisessä vedessä tarkennus ei helposti löydä kohdettaaan. Tässäkin olisi voinut ensin tarkentaa niihin pikku varpaisiin, lukita etäisyyden, ja ajastimella ottaa kuvan/videota. Pokkarilla terävyysalue ei olisi ongelma, johtuen pienestä kennosta, laajakulmaisesta objektiivista jne.

Ajoitus toimi aika hyvin, kahvila oli jo auki, ja aamupalan ja veden voimalla liikkeellä oleva retkeilijä sai lisää potkua sämpylästä/pullasta jne. Ja lisää vettä. Soitinkin sinne edellisenä päivänä juuri tuon vedentarpeen vuoksi, ja kävi ilmi että siellä ei ole mitään vesipistettä, jollei paikka ole auki? Eli koettakaahan vaan retkeillä virka-aikana, tai pitäkää reilusti vettä mukana. Eerikkälästä en huomannut kysyä samaa asiaa. Käyhän tuo järvivesikin hätätapauksessa, kun vedepuhistupilleritkin on aina ensiapulaukussa mukana, mutta…

Maaston hankaluus kun oli jo etukäteen tiedossa, niinpä koetin päästä mahdollisimman kevyesti liikkeelle. Tosin silti taas oli mukana jotain mitä en koko matkalla tarvinnut. Enkä tarkoita 454g painavaa Manfrotto-clamppiä. Se on ehdoton kameran kiinnittämiseen pyörään (vielä on maalit ehjät, vaikka tuollahan ruttaisi rungon littanaksi). Painonsa ansiosta se toimii magic arm/niveljatkeen kanssa myös minijalustana jne. Tuo kiina-nivel on toiminut hämmästyttävän hyvin, olisi saanut olla pidempi versio kylläkin.

Lauttalossikin löytyi, ja siitä nyt ensimmäisen kerran meninkin yli, kun halusin samalla katsoa Torronsuon tämän pään uusia polkuja. Ja kun sitä kunnon karttaa ei ollut, meni homma vähän eksyilyksi, mutta lopulta löysin polun alun täältä. Polku itsessään on kyllä aika huonoa, eikä juurikaan mitään nähtävää ole. Virallisessa kartassa näkyvää suolenkkiä en löytänyt (?), vaikka löytämäni polku oli merkitty ok. Tämä päättyi Valtatie 2 reunalle, jonka yli se jatkuu Saaren kansanpuistoon tai Eerikkälään. Siitä tulikin reilu 6 km ylimääräistä, kun piti käydä tarkastamassa Eerikkälän ravintolan tarjonta. Nam! Ja läskipyöräkin sai siellä uusia ihailijoita, iso lauma reippaita urheilijanuorukaisia kehui kovasti hänen runsaita muotojaan 

Lyhyen tauon jälkeen jatkoin matkaa Saaren kansanpuistoon päin, samaa polkua jota olin juuri tullut. Tämä väli on aivan mahtava, Saaren päässä pieniä pätkiä töyssyistä, kun ajetaan pikku ojien reunoja, muuten hienoa, pientä polkua. Pitkän suoran päässä on tuplalaavu, sen jälkeen tuleekin jonkin matkaa pikkutiellä ajoa. Tiepätkän jälkeen tulevat reitin uudet linjaukset jo vähän enemmän käytettyjä kuin viimeksi, eli polku näkyy, ja sitä pystyy ihan kohtuudella ajamaan.

Kansanpuiston alueen polut on upeita neulasbaanoja, ylös ja alas hienoja harjuja. Tällä kertaa korkeimman (?) harjun päällä oleva Kaukolanharjun näkötorni oli auki, ja pienellä matkakassan kevennyksellä sinne sai kiivetä maisemia ihailemaan. Pokkari tekee sopivissa olosuhteissa aivan kelvollista panorama-kuvaa tähän tarkoitukseen.

Tornin jälkeen pudotellaan mäkeä alas tielle. Tästä muutama sata metriä Tammelaan päin on kioskirakennus, mutta nyt se oli ensimmäisen kerran jopa auki! Taas taukoilua, limua, kahvia ja jätskiä. Kassan neitokainen vaihtoi ihan pyytämättä kaapista otetun limun kylmässä olleeseen versioon… lienee ollut asiakkaan ilme sellainen että kylmempi juoma on tarpeen.

Kansanpuiston polut on upeita, ja sen jälkeen kun jatkaa pikkutietä/polkua, ja lopulta mäen päällä olevan mutkan kohtaa kääntyy järven rantaan päin (joku traktorin jäljen tapainen, himmeästi merkkiä että joku on kulkenut jalan), pääsee nyt uutta hienoa siltaa pitkin seuraavalle pikkutielle. Aikaisemmin tuon sillan tilalla oli aikamoinen pusikko, siitä joutui pyörää apuna käyttäen hyppäämään ojan yli, ja raivaamaan tien läpi pusikon. Valitettavasti Portaanharju on edelleen valloittamatta, olen nyt kaksi kertaa kiertänyt sitä yrittäen löytää polun jota pääsee sinne päälle, mutta ei ole vielä onnistunut. aina tulee vastaan talon piha tai muu este.

Loppumatka Tammelan Kaitajärvelle menee pikkuteitä pitkin. Kaitajärven/Vähä- ja Iso-Melkuttimen alueet onkin sitten niitä hienoimpia koko alueella. Täydellistä neulasbaanaa, kirkasvetisiä järviä joiden rannoilla ei edes ole mökkejä (tai no…).

Kamera lauloi kuvia ja videota niin ahkerasti, että piti jossain vaiheessa vaihtaa muistikortti… onneksi muistin missä vaihdoin sen, ja ehkä se sieltä kahvilan parkkipaikalta löytyy. Onneksi en ole valokuvaaja, silloinhan täyden kortin katoaminen olisi katastrofi, nyt niitä räpsyjä kaipaisi kai lähinnä kuvaaja itse.

Päivitystä: Kortti tosiaan löytyi Häntälän kylätalon pihalta, ja tuli postissa kotiin! Erittäin ystävällistä palvelua! Kiitos sinne.

Kävin pikaisesti myös Pääjärvellä, joka on kiva pieni alue. Sieltä yritin Hämeenlinnaan päin, mutta tien vieressä olleen viitan jälkeen ei löytynyt mitään merkkejä polusta, joten jätin sen siihen tällä kertaa.