Hämeen järviylänkö, Riihimäki-Loppi

Tämä on sellainen osuus Ilvesreittiä jolta en odottanut kovasti mitään, paitsi tunkkausta synkässä metsässä (eväät olin tehnyt tämän vaihtoehdon varalle). Tämä lähinnä Hämeenlinnan ja Pääjärven välisen poluston huonon kunnon vuoksi (oikealla linkki vanhempaan juttuun), odotin vähän samanlaista täälläkin. Nythän kaikki Hämeen järviylängön alueen polut on virallisessa kartassa (toimii nyt myös kännyjen selaimilla) merkattu vihreällä, eli ne ovat “valmiita”. Aikaisemmin keskeneräiset (mitä ikinä se tarkoittikaan) osuudet oli merkitty mustalla viivalla.

Alla tulevista moitteista huolimatta tämä on jo nyt hieno lisä alueen polustoon, mutta jonkinlainen kartta kannattaa täälläkin pitää mukana. Kävelijä pääsee tietysti mainiosti kulkemaan, mutta maastopolkupyöräilijältä vaaditaan hiukan enemmän retkeilyhenkeä. Reitin pohja on periaatteessa jopa näin erikoisen märkänäkin aikana aika kova, poislukien aivan lyhyt soisempi kohta. Erinäisiä polkuja haarautui milloin mihinkin suuntaan, olisikohan alue myös suunnistajien käytössä?

Katselin kotona ennen lähtöä tuulen suuntia, jotta kumpaan suuntaan kannattaa ajella asfaltin reunaa takaisin autolle? Lopputulos oli että ajoin autolla Riihimäelle, Riutan hiihtomajalle, ja ajelisin sieltä polkuja pitkin Lopelle päin. Sieltä mahdollisuuksien mukaan pikkutietä takaisin. Sekin tuli huomioitua että jos polkureitti on aivan mahdoton, reitillä on tien ylityksiä muutaman kilometrin välein, eli homman voi laittaa pakettiin jos alkaa otsasuonta liikaa nykimään…

Hiihtokeskuksen tienhaarassa on komea Ilvesreitin viitta…

…mutta valitettavasti siihen info sitten jäikin. Pihalta löytyy karttoja hiihtolenkeistä, mutta ei mitään infoa mihin pitäisi mennä polkua etsimään! Ei tässä mitään uutta ole, sama ongelma on muuallakin monilla reiteillä, mutta aina yhtä tylsää… minä jopa kävin parilta hiihtäjältä kysymässä että onko tietoa, mutta eipä ollut. Ja se puolen kilsan latupohja muuten näytti näiden vesisateiden jälkeen vähintäänkin “mielenkiintoiselta”. He olivat aivan samaa mieltä, ja lähtivät naureskellen uudelle kierrrokselle. 

Edellämainittu Hämeen järviylängön kartta näyttää reitin alkavan ajoharjoitteluradan takaa (puomi pihalle). Polun alkua etsiessä ajelin aika tiukkamäkistä kuntorataa/hiihtoladun pohjaa sinnepäin, erinäisiä polkuja näytti menevän alueella, eli jostain olisi varmaan päässyt polkuakin pitkin tuonne. Niinkuin jo mainittu, mitään merkintojä en havainnut (saatoin tietysti missata ne?), ja lähdin lopulta ensin väärää polkua.

Ajoharjoitteuradan jälkeen on pieni tiepätkä, sen jälkeen löysinkin lopulta virallisia polkumerkintöjä, mutta vasta sivutien varrelta. Alkoi näyttää lupaavammalta, eli tunkkausta mäkeä ylös sitten vaan.

Alun hakkuusta kun selvisi (merkinnät oli aika hyvin kadoksissa, ja täällä ne oli vain puissa olevia kelta/oranssi nauhoja), polku parani ihan ajettavaksi, mutta ei sentään ollut mitään neulasbaanaa. Pientä mutkaista, paikoin töyssyistä polkua. Koko reitin matkan merkinnät on välillä vähän puutteelliset, muutamassa paikassa huomaa että muutkin on harhailleet, eikä polkua ole syntynyt. Merkkejä pitäisi olla hiukan tiheämmässä, tietysti varsinkin aluksi kun polku ei vielä näy. Risteävien polkujen kohdalla oli sentään asiallisia tolppia näyttämässä suuntaa. Tolpat on aika heikosti maassa kiinni, pari oli jo kaatunut. Voi olla ilkivaltaakin, mutta nämä on todella heiluvaisia, esim. pyörää ei voinut laittaa tolpan varaan nojaamaan.

Välillä joutui taas olemaan salapoliisina, missä polku luuraa? Kartta näyttää että polku jatkuu suoraan, mutta oletin että toinen teistä olisi oikea reitti. mutta se menikin tuosta suoraan, puiden välistä. Ei näkynyt pahemmin jälkiä, eli muutkin olivat eksyilleet tässä.

Olin hakkuulla eksynyt liikaa vasemmalle, ja lopulta oikealta metsän puolelta löytyi keltapäisiä tolppia. Palasin jalan takaisinpäin, ja ilmeisesti olisi kannattanut mennä risteyksestä vähän matkaa tietä oikealle, ja sieltä vasemmalle metsäkoneen uraa. Sillä välttää tuon mäessä olevan hankalan hakkuualueen.

Koko reitti meni kevyellä kuormalla enimmäksen ajaen, pikkuteitä, polkuja ja pikku pätkä motskariuraa, mutta välillä on lyhyitä paikkoja joissa on pakko taluttaa pyörää. nuo hakkuut ja muutama lyhyt rajummin kivikkoinen kohta lähinnä.

Aina ei voi ymmärtää miten noita merkintöjä puuttuu paikoista joissa niitä pitäisi olla tiheämmin, ettei kulkijat leviä pitkin metsää polkua tekemään, ja sitten tuollaisessa paikassa jossa merkintä on täysin turha, niitä on noin tiheästi?

Nyt pitäisi vielä ehtiä joskus ajelemaan uudestaan Loppi – Poronpolku reitti. Edellinen kerta oli jo ennen kuin näitä uusia reittilinjauksia oli saatu valmiiksi.